Sairaalakassi pakattu (ainakin melkein)
Taapero oli tällä viikolla kuumeessa, ja neljän seinän sisällä hengaillessa sain vihdoin pakattua sairaalalaukkuna toimivan urheilukassin ainakin lähestulkoon valmiuteen odottamaan lähiviikkoina käynnistyvää synnytystä. Toiveenani on polikliininen kotiutuminen, joten jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, ei sairaalakassin sisällölle tule välttämättä juuri mitään tarvetta. Ihanteellisimmassa tapauksessa lähdemme kotiin jo alle kymmenen tunnin kuluttua synnytyksestä. Koska aina voi kuitenkin tulla myös jotain yllättävää eteen, haluan silti varautua parin päivän sairaalassa oleskeluun tarvittavilla tavaroilla. Ja joitain juttuja nyt tarvitsee joka tapauksessa, oli sairaalassaoloaika kuinka lyhyt tai pitkä hyvänsä. Esimerkiksi turvakaukalo täytyy viedä valmiiksi autoon odottamaan ja elektroniikka, kuten kamera, langattomat kuulokkeet sekä kännykkä ovat kaivattuja, vaikka sairaalasta lähtisi kotiin nopeastikin.
Pääpiirteiltään kassini sisältö noudattelee samaa linjaa kuin esikoisen synnytyksessä, mutta jo yhdestä synnytyksestä ja sairaala-ajasta viisastuneena olen tehnyt pakkauslistaan myös pieniä muutoksia. Uutena juttuna tällä kertaa täytyy lisäksi muistaa pakata taaperollekin oma laukkunsa, josta löytyy kaikki tarvittava synnytyksen ajaksi hoitoon menemistä varten. Jos synnytys käynnistyy keskellä yötä, tulevat vanhempani tänne meille, mutta muussa tapauksessa mies käy viemässä taaperon ennen sairaalaan lähtöä mummilaan. Hoitorepun tavallisen sisällön lisäksi pikkuneiti tarvitsee mukaan ainakin enemmän vaihtovaatteita, yöpuvun, hammasharjan ja -tahnan, vitamiinin, iltakirjansa sekä säähän sopivaa ulkovaatetta.
Ihan kaikkia juttuja, kuten kännyköiden latureita tai koiran jääkaapissa säilytettävää ruokaa hoitoon menoa varten, ei myöskään ole käytännöllistä pakata vielä sairaalakassiin. Tein siis vielä erikseen itselleni listan puhelimeen niistä viime hetken tavaroista, jotka täytyy muistaa napata lähteissä mukaan. Ekassa synnytyksessä oli stressaavaa, kun supistukseni olivat jo todella tiheitä ja yritin niiden väleissä ohjeistaa miehelle, mitä kaikkea laukusta puuttui. Miesparka yritti sitten vuoronperään painaa selkääni ja ryntäillä ympäri kämppää puuttuvia juttuja etsimässä. Haluan siis, että tällä kertaa kaikki on jos nyt ei aivan käden ulottuvilla, niin ainakin selkeästi listattuna.
Mitä kaikkea kassista sitten oikein löytyy? Olen kirjoittanut synnytyssuunnitelmani Ipana-tietokantaan, joten periaatteessa se (ja kaikki muutkin neuvolakortin tiedot) ovat joka tapauksessa mukana. Halusin silti tulostaa myös muutaman paperiversion toiveistani, jotta ne on helppo antaa sairaalan henkilökunnalle heti sisään astuessa. Sairaalassa synnyttäminen jännittää minua, joten koen tosi tärkeäksi, että jokainen synnytykseeni osallistuva oikeasti lukee kirjeen läpi ja on perillä toiveistani.
Itselleni aion tällä kertaa varata vähintään kaksi vaatekertaa. Rento mekko, lököhousut ja pörrösukat ovat kivat sairaalassa hengailuun, kun taas kotiutuessa tarpeeseen tulee siistimpi arkivaatekerta. Alushousuja sun muita aion myös pakata reilummalla kädellä. Ja toki miehellekin on hyvä olla jotkut rennot olohousut ja vaihtovaatetta, hän kun ei voi oikein turvautua sairaalamekkoonkaan. Viime synnytykseen nähden uutena juttuna pakkaan mukaan myös itselleni bikinit ja miehelle uimahousut siltä varalta, että päädyn synnyttämään ammeeseen. Imetykseen varaudun parilla imetysrintsikoilla, imetystopeilla, liivinsuojilla ja nännivoiteella. Viimeksi mainittua tosin löytyi kyllä ainakin viimeksi sairaalastakin, mutta ihan kiva silti varautua omallakin.
Kosmetiikan osalta olen ajatellut ottaa mukaan vain pienen matkakokoisen kasvovoiteen sekä huulirasvan. Lisäksi pakkaan mukaan meidän kummankin hammasharjan ja -tahnan, shampoon sekä suihkugeelin. Itselleni otan hiusharjan, ponnarin ja pannan siltä varalta, että tukka tuntuu häiritsevältä synnyttäessä. Nyt korona-aikaan mukaan täytyy muistaa pakata myös omia maskeja.
Puolisolle otamme mukaan korvatulpat, koska hän on varsin herkkäuninen. Jos joudumme jäämään nukkumaan sairaalaan, ei ole järkevää, että molemmat heräävät jatkuvasti vauvan ääntelyihin. Sen sijaan eväisiin en ole ajatellut tällä kertaa panostaa. Sairaalasta sai ainakin viimeksi vallan riittävän muonituksen, joten sujautan sairaalakassiin korkeintaan pakkauksen mansikkalakuja, joita olen raskausaikana kaipaillut. Myöskään mitään puhelinta kummempaa viihdykettä en ole ajatellut pakata. Paitsi jos ehdin hankkia vauvakirjan ennen beben syntymää, otan kyllä sen ja kirjoitusvälineet mukaan, niin voin merkkailla tärkeitä yksityiskohtia muistiin heti tuoreeltaan.
Vauvan kotiutumisasuksi pakkasin samat vaatteet, joissa esikoinenkin kaksi vuotta sitten saapui sairaalasta. Hänellä oli päällään vihreäsävyinen body, itse virkkaamani siniset housut, sukat sekä raidallinen pipo. Tai no, esikoisen syntyessä heinäkuussa oli niin kamala helle, ettei hänellä lopulta ollut yllään muuta kuin body, mutta koska laskettu aikani on nyt kuukauden myöhemmin, otan tällä kertaa säästä riippuen mukaan myös collegehaalarin, tumput ja ohuen peiton lämmikkeeksi. Lisäksi varauduin kaiken varalta vielä toisellakin bodylla, housuilla ja pipolla, jos vaikka sairaalassakin tahtoisi käyttää välillä vaatteita vauvalla.