Taapero 1v 4kk

Pikkuneitimme on nyt vuoden ja neljä kuukautta vanha, ja ajattelin pitkästä aikaa kirjoitella hänen kuulumisiaan. Tuntuu, että kuukaudet ovat kuluneet hurjaa  vauhtia sen jälkeen, kun hän täytti vuoden. Siinä missä silloin vuoden kieppeillä kutsuin häntä edelleen vauvaksi, nyt meillä asuu jo aivan ehta taapero. Hän ei ole enää mikään ympäriinsä konttaileva mini, vaan jotenkin jo niin paljon enemmän lapsi. Lapsi, joka osaa, kommunikoi ja ymmärtää vaikka mitä. Jolla on yhä selkeämmin oma persoonallisuutensa, huumorintajunsa, kiinnostuksenkohteensa ja suosikkijuttunsa. Tuntuu jopa, että tyttö kehittyy nyt nopeammin kuin vauvana. Melkein joka päivä saa hämmästyä jotakin uutta taitoa. Tietysti taidot ovat ehkä mittakaavaltaan pienempiä, eivät mitään kävelemään oppimisia vaan enemmän sellaisia ”ai sinä tajuat jo tuonkin” -tasoa, mutta silti.

Hän tekee palapeleja ja yrittää pukea itse vaatteita päälleen. Hän istahtaa mielellään syliin katselemaan kirjoja, osoittaa sormella kuvia ja haluaa, että ne nimetään hänelle. Hän lähtee heti tepastamaan syöttötuolia tai kylpyhuonetta kohti, kun mainitsen puuron tai vaipanvaihdon. Hän osaa viedä pyynnöstä tavaroita isille tai roskikseen. Mallioppiminen on tässä iässä aivan huikeaa! Jos esimerkiksi lelu vierii sohvan alle, hän yrittää haroa sen pois pitkävartisella lelullaan, kuten on nähnyt meidän vanhempien tekevän.

Vaikka jonkin verran sanoja jo tulee, pääasiassa tyttö kommunikoi osoittelemalla, ilmeillä ja erilaisilla tavuilla. ”Pa” on pallo, banaani tai välipala, ”pu” on puuro tai pillipullo ja niin edelleen. Erityisesti hän tykkää matkia eläinten ääniä. Kaikki tyypillisimmät ammuut ja kvaakit sujuvat jo hienosti, ja hän myös osaa kysyttäessä vastata, mitä vaikkapa koira sanoo. Ensimmäisten sanojen, kuten ”äidin” ja ”papan” kohdalla vielä tuntui, että lapsi käytti niitä tilanteesta riippumatta, mutta nyt yhä useammalle sanalle on alkanut löytyä selviä merkityksiä. Kokonaisista sanoista eniten käytössä ovat tällä hetkellä ehkä vauva ja tyttö.

Pienempänä tyttö viihtyi tosi hyvin itsekseen lelujensa parissa, mutta nyt hänellä on ollut jo pidemmän aikaa vahva sylivaihe. Hän haluaa, että istun lattiatasolla samassa huoneessa hänen kanssaan. Esimerkiksi ruoanlaitto ei siis ole nykyisin kovin helppoa kahdestaan, ellen halua toisella kädellä kannatella kymmenkiloista taaperoa, joten aika paljolti kokkaan niin, että mies viihdyttää lasta toisessa huoneessa. Loukkaantuessaan (vaikkapa siitä, että yritän sekoittaa muutaman sekunnin ajan soppaa) tyttö heittäytyy dramaattisesti lattialle makaamaan. Perusluonteeltaan hän on silti edelleen tosi hyväntuulinen tapaus. Ja ehdottomasti varovainen luonne, viihtyy parhaiten tutuissa ympyröissä ja arkailee uusia ihmisiä.

Lapsi myös noudattaa jo tosi hienosti ohjeita! Vaikka hän saattaa hetkellisesti harmistua kielloista ja on ajoittain pienoinen drama queen, ei hän juuri uhmaa sääntöjä. Hänen perässään ei tarvitse pahemmin juosta kieltämässä, koska hän tietää, mitkä asiat ovat sallittuja ja myös noudattaa rajoja. En tiedä miten tässä niin on käynyt, koska ilmeisesti yleensä taaperot viis veisaavat vanhempien ohjeista esimerkiksi sen suhteen, mitä kaappeja on ok penkoa ja mitä ei. Mutta hän uskoo parin kiellon jälkeen eikä enää yritä kiellettyyn paikkaan.

Typy on myös alkanut vihdoin noudattaa säännöllistä päivärytmiä. Vauva-aikana nukkumaanmenoajat vaihtelivat aina sen mukaan, kauanko hän oli valvonut. Ei ollut selvää tahtia, että kello kahdelta päiväunille tai kahdeksalta nukkumaan, vaan jouduin aina laskeskelemaan, montako tuntia edellisestä herätyksestä oli kulunut. Menojen sopiminen etenkin iltapäiväksi oli haastavaa, kun koskaan ei voinut olla ihan varma, milloin hän nukkuu. Mutta nyt, yksiin päiväuniin siirtymisen myötä, meilläkin on vihdoin kellon mukaan etenevä päiväjärjestys.

Aamulla hän herää siinä puoli seitsemän korvilla. Kun aamutoimet on tehty ja aamiainen syöty, menemme koko perheen voimin viemään koiran lenkille. Ulkoilun jälkeen mies aloittaa opiskelunsa ja me puuhaamme lapsen kanssa jotakin. Lounasta syödään yhdentoista jälkeen, ja tasan kahdeltatoista alkaa päiväuniaika. Unta tytöllä riittää noin 1,5h, sitten kahden maissa on välipala ja päivällinen pyritään saamaan pöytään puoli viiden aikoihin. Iltapuuroa aletaan syödä ihan viimeistään puoli seitsemältä, ja siitä mennäänkin sitten iltatoimien kautta seitsemältä nukkumaan. Ihanan täsmällistä!

Pakko sanoa, että tykkään tästä taaperovaiheesta aivan hurjasti. On mahtavaa, kun lapsen kanssa pystyy oikeasti kommunikoimaan, hän ymmärtää sanomisiani ja minä hänen eleitään. Meille on muodostunut ihanat yhteiset jutut, ja hän on kaikin puolin aivan hurmaavan huumorintajuinen pikku hulluttelija. Koen myös, että olemme saaneet aikamoisen jackpotin, kun helposta vauvasta on kasvanut yhtä lailla helppo taapero. Elämä on juuri nyt aika ihanaa ja leppoisaa.