Taaperon päiväkodin aloitus

Kuopuksemme aloitti tammikuun alkupuolella varhaiskasvatuksessa. Päiväkodissa on ehditty olla nyt viikko (plus toinen kotona kipeänä), ja pääpiirteittään aloitus on sujunut oikein hyvin. Itsellenikin päiväkotielämään siirtyminen oli näin toisella kierroksella helpompaa kuin esikoisen kohdalla. Vaikka taaperon ryhmän aikuiset ovat uusia, on päiväkoti kuitenkin sama tuttu kuin isosiskollakin, ja käytänteet ja rutiinit tiedossa jo ennakkoon.

Kuopuksemme on luonteeltaan huomattavasti esikoista rohkeampi. Uusissakin paikoissa hän tepastelee mielellään ympäriinsä ja saattaa lähestyä tuntemattomiakin ihmisiä. Esikoinen on pienestä pitäen pysytellyt paljon tarkemmin meidän vanhempien läheisyydessä. Uusissa ympäristöissä hän haluaa edelleen usein istua aluksi vanhemman sylissä, kun taas kuopus lähtee hetken katseltuaan tutkimaan paikkoja. Toki taaperokin hieman vierastaa oudompia ihmisiä ja saattaa alkaa itkeä, jos yritän siirtää hänet omasta sylistäni jollekulle muulle. Perusluonteeltaan hän kuitenkin on selvästi kokeilunhaluisempi ja nopeammin lämpenevä kuin esikoinen.

Esikoisemme aloitti kerhossa reilu 2-vuotiaana ja päiväkodin vasta 2,5 vuoden iässä, joten hieman silti jännitin, miten alle puolitoistavuotiaalla kuopuksella aloitus sujuisi. Koska taaperomme ei ole kovin arka luonne, arvelin kyllä, että hän voisi sopeutua hoitoon melko nopeastikin. Mutta tuntui se silti aivan erilaiselta, kun puhumaton ja monella tapaa vielä vauvamainen lapsi meni hoitoon! Esikoinen osasi kertoa vähän itsekin, mitä päiväkodissa oli milloinkin tapahtunut. Nyt kuopuksen kanssa olemme täysin kasvattajien kertomien kuulumisten varassa.

Olin itse ensimmäisenä päivänä kuopuksen kanssa pari tuntia tutustumassa. Siinä missä esikoinen istui pääasiassa sylissäni ja varmisteli leikeissä koko ajan, että olin aivan lähellä, kuopus meni oikopäätä tutkimaan leluja. Sisällä hän leikki keittiöleikkiä ja ulkona tepasteli lumisesta säästä huolimatta iloisesti edestakaisin. Ulkona meni toki pariin kertaan hermo, kun lumipenkkaan ei päässyt kävelemään, mutta pääosin lapsi oli oikein hyväntuulinen ja otti hieman kontaktia päiväkodin aikuisiinkin.

Kahtena ensimmäisenä varsinaisena hoitopäivänä taapero oli hoidossa vain reilut kaksi tuntia. Puoliso hoiti lasten kuskailut, joten en itse päässyt näkemään tai kuulemaan ensikäden tunnelmia. Kuopus oli kuitenkin kuulemma mennyt molemmilla kerroilla heti kovaa vauhtia leikkimään eikä ollut jäänyt ollenkaan haikailemaan miehen perään. Toisena päivänä hän oli jossain kohtaa päivää hieman itkeskellyt, ja he olivat käyneet päiväkodin aikuisen kanssa moikkaamassa esikoista isompien ryhmässä. Pääosin kaikki oli silti sujunut hienosti. Perjantaina testasimme jo hieman pidempää hoitopäivää, eli taapero oli hoidossa aamuyhdeksästä välipalaan saakka. Ruoka oli maistunut loistavasti ja unikin oli tullut silmään aikuisen istuttua hetken taaperon sängyn vieressä. Välillä oli kuitenkin myös harmittanut, eli selvästi taapero hieman ikävöi, vaikkei hoitoon jäädessä jääkään itkemään vanhemman perään.

Kotona päiväkodin aloituksen on huomannut lähinnä siinä, että taapero on ollut selvästi tavallista väsyneempi. Hänet on täytynyt käydä joka kerta herättämässä päiväunilta kahden tunnin unien jälkeen. Lisäksi kotiimme rantautui heti päiväkodin aloituksen jälkeen todella sitkeä flunssa, jonka vuoksi taapero on ollut koko tämän viikon kotona sairastamassa. Toivottavasti siskolta jo vuoden ajan saatu altistuminen päiväkotipöpöille auttaisi kuitenkin sen verran, ettei kuopuksen päiväkotitaival olisi pelkkää jatkuvaa tautikierrettä! Ensi viikolla taaperon olisi joka tapauksessa tarkoitus aloittaa normaali hoitorytmi. Hän on nyt alkuun päiväkodissa kuusi tuntia neljänä päivänä viikossa. Kun oma työharjoitteluni alkaa, hoitopäivät hieman pitenevät, mutta ainakin siihen asti, että puoliso saa töitä, tuo yksi vapaapäivä keventää kuitenkin kivasti hoitoviikkoa.

Vaikka ideaalitilanteessa olisin pitänyt taaperon kotihoidossa vielä vähän pidempään, uskon, että päiväkodin kaverit, säännöllisempi ulkoilurytmi ja vaihtelevat aktiviteetit voivat olla ihan hyväkin juttu kuopukselle. Ainakin esikoisen suhteen olen kokenut, että vaikka alun sopeutuminen otti aikansa, on hän kuitenkin myös silminnähden hyötynyt varhaiskasvatuksesta.

perhe lapset vanhemmuus
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *