Tällä viikolla

Kävin pitkästä aikaa kirjastossa. Tykkäsin vielä joskus alkusyksyllä käydä omalla ajallani siellä lehtiä lueskelemassa, mutta kun koronarajoitukset tiukentuivat ja lukusalit sulkeutuivat, en ole käynyt edes lainaamassa mitään. Nyt lainasin kuitenkin peräti viisi synnytysaiheista teosta ja laitoin vielä samanmittaisen listan varaukseen. Erilaisista synnytysoppaista on siis tulossa postaus, kunhan ehdin syventyä lukemiseen! Lainasin myös ensimmäistä kertaa taaperollekin kasan Minttu-, Tomppa- ja Puppe-kirjoja, joihin hän on tykästynyt mummilassa. On ihanaa, että lapsi lukee samoja kirjoja, joita itsekin lapsena selailin! Varsinaista tekstien lukemista neiti ei vielä oikeastaan jaksa kuunnella, mutta hän katselee ja osoittelee mielellään kirjojen kuvia. Samalla aikuinen voi tiivistetysti selittää, mistä on kyse. On kiva, kun olemme päässeet nyt siirtymään ihan oikeiden, paperisivuisten kirjojen maailmaan – pitkään aikaan en olisi edes uskaltanut lainata mitään kirjastosta, etteivät sivut menisi pilalle pikkuneidin käsittelyssä.

Tietokoneeni hajosi, joten jouduimme heti maanantaiaamuna suuntaamaan miehen kanssa elektroniikkakaupoille. Itse en ymmärrä tekniikasta juuri mitään, mutta onneksi puoliso on hyvin perillä erilaisista laitteista. Jätin valintojen teon ja hintojen vertailun siis suosiolla hänelle. Valitettavasti koneen vika oli melko laaja, joten rahaa osiin meni useampi satanen. Onneksi sentään yksi tarvituista osista sattui löytymään kaupan outlet-hyllystä, eli hinta jäi odotettua alhaisemmaksi. Koko maanantai kuluikin sitten miehellä tietokoneiden asentamiseen ja osien vaihtamiseen koneesta toiseen (uudet osat menivät puolison koneeseen, jossa tehoille on enemmän käyttöä). Mutta kaikki saatiin toimimaan, ja itse pystyin onneksi käyttämään asentelujen ajan opiskelemiseen vanhaa kannettavaa tietokonettamme.

Söin ainakin viisi jäätelöä.

Kävimme taaperon kanssa kevään viimeisessä perhekerhossa, ja siellä oli pomppulinna! Muut taaperot pelkäsivät hurisevaa ääntä eivätkä innostuneet pomppimisesta, mutta meidän trampoliinifanimme oli aivan innoissaan. Pompimme kahdestaan pitkät tovit. Enpä ole itsekään pomppinut aikoihin pomppulinnassa, haha. Kesäkuussa pidetään ilmeisesti jonkinlaisia rennompia puistotreffailuita, mutta tuntuu silti hullulta ajatella, että seuraavan kerran menemme kerhoilemaan ehkä vasta vauva mukanamme.

Vietimme lauantain miehen vanhemmilla ja taapero pääsi pomppimaan vielä vähän lisää. Mummi oli ostanut yllätyksenä uuden trampoliinin lapsenlapsia varten miehen teinivuosien aikana hankitun, vähän jo kärsineen tilalle, ja siinä oli turvaverkot ja kaikki muukin viimeisen päälle kunnossa. Joimme kahvit pihalla, karsimme talon vanhan lastenhuoneen tavaroita (tai no, minä lähinnä viihdytin taaperoa sillä välin kun muut siivosivat) ja tilasimme pitsat, joiden toimitus venyi melkein puolentoista tunnin mittaiseksi.

Sain juuri sopivasti ennen taannoista mökkireissuamme kaikki varsinaiset opiskelukurssini valmiiksi, joten nyt loppukevään ja -kesän ajan yritän vielä kirjoittaa gradua niin pitkälle kuin ehdin. Minulla olikin tutkimussuunnitelman teon jälkeen melkein kuukauden tauko, jolloin en ehtinyt edes vilkaista työhön päin, kun nuo muut kurssit veivät akuutimpina kaiken ajan. Gradua on myös mielestäni paljon helpompi kirjoittaa niin, ettei taustalla pyöri jatkuvasti muita opiskeluprojekteja – lähteiden perkaaminen ja tekstin tuottaminen kun vaatii ainakin minulta tietynlaista uppoutumista. Alkuun pääseminen onkin taas vähän takkuillut, mutta tällä viikolla olen vihdoin päässyt vähän työskentelyflow’n makuun. Tuskallisen hitaastihan tuo etenee, mutta onneksi tässä ei ole mitään akuuttia kiirettä. Äitiysloma keskeyttää prosessin joka tapauksessa, joten riittää, että saan gradun ennen sitä sellaiseen vaiheeseen, josta on helppo jatkaa myöhemmin.

Näin parin viikon tauon jälkeen parasta ystävääni. On niin parasta, kun on ystäviä, jotka ovat samassa elämäntilanteessa – esikoisemme ovat lähes samanikäisiä, ja nyt kuopuksillekin tulee vain seitsemän kuukauden ikäero. Vaikka parivuotiaat taaperot eivät vielä juuri yhdessä leiki, en malta odottaa, että lapset ovat isompia ja meillä on ihana neljän tytön jengi, joka karkaa kahvipöydästä omiin puuhiinsa.