Talviulkoilua lasten kanssa
Ihana auringonpaiste ja kevään valo on houkuttanut taas ulkoilemaan. Keskimmäisen sairastaessa mies on käynyt pulkkailemassa esikoisen kanssa. Tervehdyttyämme lapset ovat myös viettäneet mielellään aikaa kotipihassa lapioiden, liukureiden sekä tietysti lumen, kivien ja keppien kanssa.
Pidän ulkoilua tärkeänä juttuna ja haluaisin, että lapset oppisivat nauttimaan siitä ja viihtymään pihalla. Täytyy kuitenkin myöntää, että käytännön tasolla en ole kovin ahkera ulkoilemaan lasten kanssa. Usein ulkoilu jää lähinnä päiväkodin varaan. Vaikka yritän priorisoida ulos lähtemistä, helposti esimerkiksi viikonloppuihin tulee valittua enimmäkseen sisällä tapahtuvia aktiviteetteja. Kolmen pienen kanssa sitä helposti perustelee itselleen, että on liian kylmää, pimeää, märkää tai mitä milloinkin – vaikka oikeastihan pihalle lähteminen on vain omasta asenteesta kiinni. Nyt, kun miehen töiden jälkeen ei ole säkkipimeää, ulkoilu houkuttaa heti selvästi enemmän ja tuntuu helpommalta ajatukselta.
Lapset onneksi viihtyvät ulkona hienosti. Nyt tänä talvena kiva uusi juttu on ollut se, että isommat ovat pystyneet ulkoilemaan hieman keskenäänkin pienellä kotipihallamme. Piha on aidattu, joten aikuinen on voinut jäädä sisään kurkkimaan vauvan kanssa ikkunasta ulkoilijoiden touhuja. Pihamme on kylläkin tosi pieni, eikä siinä oikein muuta puuhaa ole kuin lapioida lunta tai kiivetä keskelle tehdylle pienelle kukkulalle. Ihan hirveän pitkiä aikoja lapset eivät siis kahdestaan pihalla viihdy. Jo ihan vain puolen tunninkin ekstraulkoilujen mahdollistuminen on kuitenkin tuntunut hienolta. Kesällä on tietysti vielä helpompaa, kun ovea voi pitää auki ja ulos ottaa monipuolisemmin leluja.
Pulkkamäen, lumikasoissa kiipeilyn ja lapiohommien lisäksi talveen kuuluvat tietysti perinteisesti luistelu ja hiihto. Esikoinen sai tänä vuonna ensimmäistä kertaa luistimet. Kotimme lähellä ei ole luistinrataa, joten luistelemaan mennäkseen täytyy lähteä autolla kauemmaksi. Tähän mennessä talven luistelusaldo on jäänyt aika laihaksi, koska olemme olleet vuoron perään joko kipeänä tai sitten pakkasta on ollut liikaa. Kentälle ei viitsi lähteä vauvan ja taaperon kanssa ihmettelemään, jos heti kohta täytyy palata kotiin lämmittelemään. Alkutalvesta kävimme luistelemassa vanhempieni kodin viereisellä kentällä ja kertaalleen esikoinen on käynyt luistelemassa päiväkodista. Muutoin homma on kuitenkin jäänyt.
Tällä viikolla aktivoiduimme kuitenkin taas luistelun kanssa. Tiistaina kävimme luistelemassa vanhempieni luona ja torstaina suuntasimme ekaa kertaa koko perheenä jäälle. Minulla ei ole omia luistimia, mutta miehelle sellaiset löytyi viime vuonna edullisesti kirpparilta, joten hän näytti esikoiselle mallia. Kovin kauaa esikoinen ei luistimilla viihtynyt, kun kentän vieressä olevat hienot jääveistokset ja iso jääliukumäki veivät voiton. Yllättävän hienosti neljävuotiaamme kuitenkin luistelee, vaikka emme ole ehtineet harjoitella vielä montaa kertaa. Hän etenee jäällä jo itsenäisesti ja tarvitsee apua lähinnä päästäkseen ylös satunnaisten pyllähdysten jälkeen. Toki luistelutyyli muistuttaa enemmän kävelyä kuin liukumista, mutta tasapaino on löytynyt nopeasti. Lapsi itse on uudesta taidostaan ylpeä ja luistelee mielellään.
Toisen perinteikkään talviurheilulajin, hiihdon, harjoittelun päätimme jättää ensi talveen. Päiväkodissa olisi ollut mahdollista päästä hiihtämään ja hieman vilkuilin Tori-ilmoituksia suksista jo tälle kaudelle, mutta oksennustaudin ynnä muun keskellä emme ehtineet hankkia niitä ajoissa. Yksi ihan uusi harjoiteltava laji lienee muutenkin tarpeeksi yhdelle talvelle. En ole itsekään hiihtänyt sitten kouluaikojen, vaikka ajatuksen tasolla talvinen luonto ja rauhallinen eteneminen suksilla kuulostavat kyllä ihan mukavalta. Vanhempieni luona majailevat edelleen vanhat sukset, joita on käyttänyt niin äitini, siskoni kuin minä itsekin. Ensi vuonna voisi siis ottaa niitä lainaan ja käydä välillä vaikka ihan kahdestaan esikoisen kanssa kokeilemassa hiihtämistä. Miehelle on jäänyt lapsuuden ja nuoruuden hiihtokokemuksista vahvat antipatiat suksihommia kohtaan, joten en usko, että hän ihan heti innostuu koko perheen hiihtoretkistä. Eivätkä ne vielä ensi talvena 1- ja 3-vuotiaiden pikkusiskojen kanssa oikein onnistuisikaan.
Oletteko te harjoitelleet tänä talvena ulkolajeja?