Tänä vuonna kesä alkoi juhannuksena

Juhannus starttaa kesän vilkkaimman lomakauden, ja vaikka kyseessä onkin ”keskikesän juhla”, monien mielestä kesä alkaa kunnolla vasta juhannuksesta. Itselleni kesäkuun alku ja koulujen loppu on kuitenkin aina symboloinut enemmän kesää kuin juhannus. Monena vuonna on päinvastoin ollut juhannuksena sellainen olo, että johan tässä on vietetty kesää iät ja ajat. Tänä vuonna minusta on kuitenkin ehkä ekaa kertaa koskaan oikeasti tuntunut, että kesä alkoi juhannuksena.

Koko kesäkuun alkupuolisko on ollut perheessämme pelkkää arkista jatkumoa keväälle. Esikoinen on ollut päiväkodissa, mies on paiskinut hommia ja säätkin ovat olleet niin viileitä ja epävakaita, että mihinkään rantareissuihin tai puhallettaviin uima-altaisiin ei ole tullut ryhdyttyä. Perus päiväohjelma on pyörinyt samaan tapaan kuin maaliskuussakin, ja vaikka valo ja keventynyt vaatetus ovat toki aina mukavia, arkemme on rullannut vielä täysin ennallaan. Hellemekot ja shortsit ovat odottaneet vaatekaapin takaosassa ja sen puoleen minä kuin lapsetkaan eivät ole käyttäneet niitä kertaakaan.

Mutta nyt ne helteet sitten saapuivat ja toivat mukanaan oikeasti kesäisen olon. En ole mikään helteiden fani ja omasta puolestani toivoisin mieluummin puolipilvistä +20 asteen kesäsäätä, mutta kyllähän porottava aurinko tuo siitä huolimatta eri tavalla kesäfiiliksen kuin ainainen farkuissa ja lenkkareissa tepasteleminen. Lapset ovat olleet ihania kesämimmejä hulmuhelmoissaan, lyhyissä hihoissaan ja paljaissa pikku varpaissaan. Itsekin olen saanut sujauttaa pitkästä aikaa jalkaan sandaalit – vaikka sainkin niistä heti ensi käytöllä ison rakon, mikä on outoa, koska olen käyttänyt kyseisiä luottosandaaleita jo pari vuotta. Mutta ei muuta kuin laastari isovarpaan ympärille ja kompensaatioksi kynsilakkaa varpaisiin.

Vietimme juhannuksen tänä vuonna kaupungissa, koska molempien sukujen mökit olivat majoittumisten osalta täynnä. Olisimme kyllä olleet tervetulleita käymään päiväseltään, mutta pitkähkö ajomatka muutaman tunnin mökkeilyn vuoksi ei houkutellut. Alkuun ajatus kolmesta päivästä keskenään kotosalla, kun kaikki puuhapaikat kaupoista kirjastojen kautta kirppareihin olisivat kiinni, vähän harmitti. Lopulta yhteinen perheaika alkoi kuitenkin tuntua tosi hyvältä ajatukselta. Meillä meni yhdessä niin mukavasti, että olin oikeastaan iloinen, ettei meillä ollut mitään ihmeempää ohjelmaa. Säät olivat niin lämpimät, että oli mukava viettää paljon rentoa aikaa ulkona. Saimmepa siinä sivussa myös ajettua pihanurmikon ja siivottua auton.

Perjantaina kävimme miehen vanhempien pihalla potkupyöräilemässä ja pomppimassa trampoliinilla, lauantaina menimme ekaa kertaa koko kesänä rannalle. Molemmat lapset nauttivat hurjasti hiekka- ja vesileikeistä. Varsinkin vauva oli ihan supersuloinen konttaillessaan ja läiskytellessään rantavedessä. Rantailu parin pikkulapsen kanssa on aina oma operaationsa aurinkorasvan levityksineen, pakkaamisineen ja lopuksi hiekkaisten tenavien suihkuttelemisineen, mutta oli ihana seurata lasten iloisia touhuja. Aika hujahti kuin siivillä, ja onhan uimaranta sellainen ultimaattisin the kesätekeminen mitä mieleen tulee. Tänään kävimme ruokakaupassa ja kaveri tulee illalla meille pelailemaan.

Sekin toi mukavasti lomafiilistä, että otimme viikonlopun aikana rennommin esikoisen ruutuajan kanssa ja hän sai katsoa joka päivä vauvan päiväuniaikaan tunnin Kaapoa. Kuten olen aiemminkin kertonut, meillä ruutuajat ovat aina olleet varsin tiukat. Siitä asti, kun taapero lopetti päiväunien nukkumisen, hän on kyllä saanut katsella vapaapäivinään ohjelmia pikkusiskon päikkäriaikana, mutta tyypillisesti telkkarihetki on ollut reilut parikymmentä minuuttia ja päiväkotipäivinä sille ei ole ollut tarvetta lainkaan. Nyt kuitenkin päätin, että ihan hyvin kesälomalla voi ottaa vähän rennomman otteen myös ruutuajan suhteen! Se mahdollistaa itselle kaivatun oman hetken päivään, eikä vaikka se tunti nyt kuitenkaan ole mikään ihan mahdoton määrä kolmevuotiaalle. Syksyllä, kun arki ja päiväkoti jatkuvat, esikoinen ei kuitenkaan ehdi taas olla niin paljoa kotona telkkaa tuijottamassa.

Ensi viikolla esikoinen menee vielä neljäksi päivää päiväkotiin, mutta itse olen kyllä jo aika kesälomaorientoitunut. Vaikka kesä”lomailu” yksin lapsia hoitaen ei sinänsä itselleni ole mitään varsinaista lomaa (ehkä jopa melkein päinvastoin), ainakin tällä hetkellä se tuntuu silti oikein hyvältä ja kivalta jutulta. Olen suunnitellut kalenteriin valmiiksi ison pinon ohjelmaa eri päiville, jotta tylsyys ja mökkihöperyys eivät pääsisi yllättämään. Etenkin viikonlopuille on melkein huomaamatta kertynyt niin runsaasti juhlia ja menoja, että ehdimme luultavasti mökillekin vasta heinäkuun puolivälissä. Mutta ihanaa, että on puuhaa ja menemisiä! Kotiäitiydessä nimenomaan se jatkuva kotona olo lasten kanssa on minulle kaikista puuduttavinta, joten ihmisten tapaaminen ja erilaiset tekemiset piristävät takuulla lomaa.