Tarpeista ja kuluttamisesta: miksi emme boikotoi Black Fridayta

Black Friday on nykyään vakiinnuttanut Suomessakin paikkansa marraskuun lopun alehysteriana. Samaan aikaan Black Fridayn vastaliikkeet tuntuvat nekin vahvistuvan joka vuosi. Kerskakulutusta ja ostomaniaa kritisoidaan, ihmisiä kannustetaan kestäviin valintoihin ja loputonta halpuuttamista ja heräteostoksia katsotaan karsaasti. Allekirjoitan nuo kaikki ajatukset, ja yleisesti ottaen ostamme tosi vähän ja senkin käytettynä. Miksi emme sitten boikotoi Black Fridayta?

Siksi, koska ostamisesta kieltäytyminen juuri tuona yhtenä päivänä ei mielestäni auta mitään. Jos ostaa oikeaan tarpeeseen ja harkitusti, ei halvempi hinta tee ostoksesta yhtään sen huonompaa. Päinvastoin, säästäminen on yksilön kannalta yksinomaan fiksua. Tietysti firmojen tavoitteena on saada se massiivinen ostoryntäys aikaiseksi ja myydä niillekin, jotka eivät normaalihinnoilla ikinä ostaisi, mutta se taas ei varsinaisesti liity yksittäisen kuluttajan pohdittuihin ja hyödyllisiin järkiostoksiin. On totta, että moni perustelee ”tarpeella” sellaisiakin ostoksia, joita ilman pärjäisi vallan mainiosti ja jotka napsahtavat ostoskoriin lähinnä edullisen hinnan vuoksi. Se ei tietenkään ole hyvä juttu. Mitään ei kannata ostaa vain siksi, että halvalla saa, mutta jos joka tapauksessa aikoo hankkia kyseisen tuotteen, on se vain järkevää ostaa juuri alennuksesta. Myös Black Fridayna voi tehdä fiksuja hankintoja sellaisista liikkeistä, joissa asioisi muutoinkin. Kyseessä ei tarvitse olla pelkän aivottoman shoppailumanian, vaikka sitäkin tietysti on Black Fridayna liikkeellä.

Me tulemme varmasti tekemään ensi perjantaina useampiakin hankintoja. Mies on kerännyt pitkin syksyä listaa elektroniikasta, jota etsiä tarjouspäivinä, ja lisäksi aiomme ehdottomasti tilata tytöllemme turvaistuimen. Harkitsin sen ostoa jo viime Black Fridayna, mutta onneksi maltoin silloin vielä mieleni, koska neiti mahtuu edelleen kaukaloonsa. Kasvunvara alkaa kuitenkin huveta, joten alennukset tulevat kreivin aikaan. Kahlasin jo tuolloin vuosi sitten lävitse Facebookin turvaistuinryhmät ja perehdyin suosituksiin ja plus-testeihin, joten nyt minulla on selvät sävelet, mitä metsästää. Luultavimmin päädymme Britax MaxWay:hin, koska se on edullinen, kevyt, mahtuu pieneen tilaan ja menee selkä menosuuntaan 25-kiloiselle asti. Mutta jos joku hyvä ovelle kääntyvä isofix-kiinnitteinen penkki on myynnissä superhalvalla, harkitsen kyllä vielä sellaistakin.

Elektroniikkapuolelta ostimme jo näistä BlackWeekin alennuksista muun muassa äänettömämmän näppäimistön miehelle (hän ei voi kirjoittaa kunnolla koulutehtäviään lapsen nukkuessa, koska näppäimistön nakutus kuuluu niin lujaa jopa viereiseen huoneeseen) sekä kunnolliset kuulokkeet minulle (kahdeksan euron halpisversiot hajosivat taas, joten oli syytä sijoittaa johonkin vähän laadukkaampaan). Listalle jäi vielä jonkin verran miehen ”haaveilumateriaalia”. Siis sellaisia tuotteita, jotka eivät ole täysin välttämättömiä ja jotka luultavasti jätetään ostamatta, mutta joiden hintoja hän on kiinnostunut seuraamaan.

Elektroniikka lienee varmasti ylipäätään yksi suurimpia Black Fridayn tarjoustuoteryhmiä. Ymmärrän sinänsä sen kritisoimisen, koska elektroniikka ei ole mikään hengissä pysymiseksi vaadittava todellinen välttämättömyystuote. Fakta kuitenkin on, että länsimaisessa yhteiskunnassa aika harva juttu todella on tarpeellinen siinä mielessä, että sitä ilman ei voisi elää. Jokainen määrittelee itse kunkin tuoteryhmän kohdalla, mitä pitää tarpeellisena, ja eri ihmisten käsitykset voivat olla hyvinkin erilaisia. Sama pätee vaikkapa muotiin. Itse en esimerkiksi pidä punaista neuletakkia tarpeena, jos omistaa jo sinisen, vihreän, ruskean, harmaan ja mustan neuletakin, mutta joku toinen saattaa pitää.

Kuuntelin jonkin aikaa sitten Ilana Aallon Paikka kaikelle -äänikirjan, jossa oli mielenkiintoisia pointteja kuluttamisesta. Tuhlaamista ja shoppailua pidetään yleisesti niin ei-toivottuna toimintana, että vaikka ihmisten kulutustavat eroavat suuresti toisistaan, ajattelevat silti lähes kaikki ostavansa vain oikeaan tarpeeseen. Himoshoppailijoita ja ylikuluttajia ovat jotkut ihan muut. Ongelma vain on siinä, että myyjät pyrkivät brändäämään aina vain uusia tarpeita ja perustelemaan milloin minkäkin ostamisen sillä, että se on tarpeen. Siksi aito kriittisyys ja omien tottumusten tarkastelu kannattaa itse kullekin.

Toki mekin pärjäisimme ilman elektroniikkahankintojamme. Mies voisi kantaa tietokoneensa olohuoneeseen lapsen nukkuessa ja viritellä johtonsa sinne. Minä voisin käyttää vanhoja kuulokkeita, koska toinen korvanapeista toimii yhä. Silti pidän ostoksiamme tarpeellisina. Osin elektroniikka on myös harrastus miehelleni, hän on tosi kiinnostunut laitteista ja pyrkii aina löytämään hyvät hinta-laatusuhteet. Siinä missä hän ei osta vaatteita tai huonekaluja koskaan uusina, vaan aina mahdollisimman edullisesti kierrätettyinä, hänelle on tärkeää, että kodin elektroniikka pelittää ja on suhteellisen tuoretta. Toki hän etsii elektroniikkaa myös käytettynä netistä, mutta silti se on yksi niitä harvoja tuoteryhmiä, jota ostamme aika usein myös uutena liikkeiden alennuksista. Parin torihuijarin jälkeen emme luota enää yhteenkään postittamalla kalliimpaa tavaraa kaupittelevaan myyjään, ja ylipäätään kierrätettynä ei aina löydy kovin helposti juuri sitä, mitä etsii toimivuustakuun kera.

Meille kaikille tärkeitä ovat eri jutut, ja mielestäni on ihan sallittua olla kiinnostuneempi jostain tietystä tuoteryhmästä. Tärkeintä on, että myös niissä itselle sydäntä lähellä olevissa hankinnoissa toimii vastuullisesti, miettii tarpeitaan realistisesti ja pohtii kulutuksensa kokonaismäärää.