”Toivottavasti vauva ei synny ihan vielä”

Loppuraskaudessa, tai varsinkin täysiaikaisuuden täytyttyä, valtaosa naisista taitaa toivoa, että vauva jo pian syntyisi. Meillä viimeiset pari viikkoa ovat menneet kuitenkin vähän erilaisissa tunnelmissa: olen lähinnä toivonut, että vauva malttaisi pysyä mahassa vielä tovin pidempään.

Syynä on ollut mikäs muukaan kuin sairastelukierre, josta kirjoitinkin hieman jo aiemmin esikoisen tultua kipeäksi. Neljävuotiaamme selvisi taudista ihan normaalilla muutaman päivän kuumeella, eikä hänellä sen jälkeen ollut muita oireita kuin yskää. Ehdimme viettää välissä yhden päivän normaalia arkea, kun kuopus vuorostaan sairastui. Alkuun tauti vaikutti ihan samalta kuin isosiskollakin: väsymystä, yskää ja etenkin iltapäivisin kohoavaa kuumetta, mutta kuitenkin ainakin aamuisin ihan leikkeihin kykenevä ja touhuileva lapsi. Päivien kuluessa taaperon vointi lähti kuitenkin helpottamisen sijaan vain huonompaan suuntaan. Neljäntenä sairaspäivänä kuume nousi yli 39 asteeseen, ja taapero lähinnä vain nukkui tai istui apaattisena sylissä. Kun olo ei alkanut helpottumaan, soitimme keskiviikkona kiirevastaanotolle ja saimmekin heti ajan lääkäriin.

Lääkärissä taaperon tulehdusarvot olivat koholla ja happisaturaatio normaalia heikompi. Meidät lähetettiin vielä sairaalaan keuhkokuviin, koska lääkäri epäili keuhkokuumeen mahdollisuutta. Se sieltä tulikin sitten diagnoosiksi, ja kotiin tuomisiksi saimme antibioottikuurin. Emme onneksi joutuneet jäämään osastolle, koska happisaturaatio korjaantui seuraavalla mittauksella riittävän hyväksi. Mutta kyllähän pienen nuutunut olemus ja heikko vointi kieltämättä hieman säikäytti! Antibioottikuuri onneksi puri hetkessä, ja jo seuraavana päivänä kuume oli laskenut lähes kokonaan pois. Pikkuhiljaa myös lapsen ruokahalu on palautunut normaaliksi (eli suursyömäritasolle), ja enää taudista on jäljellä hiukan vuotava nenä ja satunnaiset yskänpuuskat.Me aikuiset vältyimme pahemmalta taudilta. Itse sain vain kutisevan kurkun ja hieman nuhaa ja yskää, joka vaivaa etenkin öisin. Nyt tänään oma olonikin on ollut jo normaali. Miehellä lievä oireilu alkoi viikonloppuna, mutta hänelläkin kyse on kaikeksi onneksi vain kurkkukivusta ja kuivista silmistä. Vähän puolikuntoinen hän kuitenkin on, joten toivon edelleen, että synnytys starttaisi vasta lasketun ajan kohdalla tai myöhemmin. Kyllä mies nytkin varmasti mukana pärjäisi, mutta olisihan se ideaalia, että hän olisi täysissä voimissaan tukihenkilönä. Valvominen, synnytyksessä ja vauvan hoidossa auttaminen sekä isosisaruksista huolehtiminen kun ovat ihan riittävä ponnistus ilman kehossa muhittelevaa flunssaakin.

Vaikka on ollut vähän tympeää käyttää kaksi viikkoa äitiyslomasta lähes yksinomaan neljän seinän sisällä jompaa kumpaa kipeää lasta hoivaten, on tavallaan ollut aika kivakin tankata oikein kunnolla yhteistä aikaa isompien kanssa. Toki he ovat sitten vauvan synnyttyäkin paljon kotona päivähoidosta, mutta silloin oma huomioni menee luultavasti enimmäkseen lepoon ja vauvan hoitoon. Nyt olen pystynyt antamaan täyden keskittymisen isommille. Esikoinen on kaivannut kotipäivinä paljon viihdytystä: olemme pelanneet lukemattomia kierroksia muistipeliä ja keittiön pöydällä on ajelehtinut milloin maalauksia, milloin piirustuksia ja milloin epämääräistä paperisilppua leikkelyistä. Taapero sen sijaan on viihtynyt viimeisen viikon erityisen tiiviisti sylissä. Osasyynä on tietysti ollut sairastaminen, mutta tuntuu, että muutenkin hän on ollut nyt aivan erityisen läheisyydenkaipuinen. Ja mikäs sen ihanampaa kuin halitella sohvalla omaa, enää ihan pienen hetken ajan perheen pienintä murua.

Sairastelu on vienyt aika tehokkaasti omat ajatukset sivuun synnytyksestä ja vauvan tulosta, mutta yritän nyt taas orientoitua niitäkin kohti. Kävi niin tai näin, päiviä ei joka tapauksessa ole enää jäljellä montaa! Harjoitussupistuksia, sellaisia hieman napakampia, tulee edelleen päivittäin ja etenkin iltaisin välillä hieman tiheämmin. Muutosta vaikkapa viikon takaiseen ei kuitenkaan ole juuri havaittavissa, eli sen puoleen on vaikea sanoa, koittaako h-hetki tänään vai esimerkiksi ensi viikolla. Nyt vielä nautitaan viimeisistä päivistä nelihenkisenä perheenä, toivotaan, että mies tervehtyy nopeasti ja ollaan valmiita toivottamaan uusi tulokas maailmaan sitten, kun hän sen hyväksi näkee!