Touhutaaperon kuulumisia

Kuopuksellemme tulee ihan pian täyteen 1 v 5 kk ikää. Nyt viime aikoina ihan ykkösjuttu taaperon kanssa ovat olleet kirjat. Siinä missä vielä alkuvuodesta niitä lähinnä heiteltiin, revittiin tai nakerreltiin, nyt pikkutyyppi nauttii lukuhetkistä täysin rinnoin. Usein harmit ja kitinät saa taukoamaan sillä, että parkkeeraa kirjahyllyn eteen lapsi sylissä ja alkaa näyttää hänelle kuvia. Hän osoittelee mielellään kuvia ja yrittää toistaa perässä sanoja.

Kirjojen myötä, ja ylipäätäänkin, taapero on alkanut selvästi harjoitella enemmän puhumista. Vaikka varsinaisia selkeitä sanoja ei tule vielä kovin montaa, hän tapailee ahkerasti tavuja ja matkii ääniä. Eläinkirjat ovat hänen suosikkejaan, ja hän osaa sanoa mm. pupu, vuh vuh, pää pää, sihistellä käärmeen kuvan nähdessään, maiskutella hunajaa syövälle karhulle ja kiljahdella apinan tai kissan miukumisen tyyliin. Muita käytössä olevia sanoja ovat ainakin äiti, ihi, vettä ja pa eli pallo.

Taapero tuntuu oppivan isosiskojen perässä monenlaista. Usein hämmästelen, kuinka fiksusti hän ymmärtää asioita. Hän haluaa ”auttaa” pyykkien ja tiskien kanssa, osaa viedä tavaroita pyynnöstä (ja usein omin päinkin) paikoilleen ja haluaa osallistua kaikkeen mihin muutkin. Jos pituus ei muuten riitä, hän hakee tuolin avuksi ja kiipeää sen päälle. Ei puhettakaan, että muut voisivat esimerkiksi syödä jotakin hänelle mieleistä jakamatta sitä hänen kanssaan! Toisaalta ei mikään ihme, että perheen kolmantena lapsena neiti on tottunut tarttumaan toimeen ja pitämään huolta, ettei jää isompien jalkoihin.

Kaikin puolin kuopus on tosi omatoiminen, puuhakas ja päättäväinen tyyppi. Siinä missä vaikkapa esikoisemme oli pienenä aina kiinni äidin nilkoissa, kolmonen painelee ulkoillessa pitkin puistoa omin päin. Ainoastaan muskarissa hän viihtyy lähinnä sylissä eikä uskalla lähteä tepastelemaan muiden lasten tavoin lattialle. Vaikka hän haluaa mielellään olla mukana siellä, missä tapahtuu, hän viihtyy hienosti myös omissa touhuissaan. Erinäisten tavaroiden tutkailu on hänelle mieluisaa, ja ihme kyllä hän ei enää yritä laittaa juuri mitään pikkutavaroita suuhunsa. Se helpottaa huimasti, sillä kaikkien pienten tavaroiden pitäminen taaperon ulottumattomissa on kahden isosiskon kanssa aika haasteellista. Muistelen, että aiemmat lapsemme ovat vielä tässä vaiheessa halunneet maistella kaiken maailman pikkukiviä ja barbin kenkiä.Nukkuminen sujuu taaperolta nykyisin niin hyvin, etten olisi voinut vielä jouluna tällaista kuvitellakaan. Hän nukahtaa itsenäisesti eikä pidä sängyssään ikinä mitään meteliä, ennen kuin herätyskello aamulla soi tai päiväunien jälkeen häntä menee hakemaan pedistään. Vaikka hän siis heräisi aiemmin, hän pötköttelee tyytyväisenä unipupunsa kanssa siihen saakka, että on ”lupa” nousta! Nyt viime aikoina keskimmäinen lapsistamme on heräillyt usein kauhean kolistelun saattelemana vessaan, mutta vaikka huoneessa olisi isosiskojen vuoksi trafiikkia, taapero ei hiisku pedistään mitään (en ole uskaltanut kurkistaa, onko hän unessa vai ei). Se on tosi kätevää, vaikka myös vähän outoa. Päiväunien suhteen voi esimerkiksi luottaa täysin siihen, että taapero on joka päivä unilla tasan klo 11.45-13.30.

Ruokailujen osalta taapero on siirtynyt syömään pääosin samoja pöperöitä kuin muukin perhe. Soseet edelleen silti maistuvat, joten jos päivän pääruoka ei ole hänen mieleensä, syö hän välillä edelleen täydennyksenä niitäkin. Etenkin pasta on taaperon mieleen. Aamupalaksi hän syö aina luonnonjogurttia hedelmäsoseella, iltaisin yleensä puuroa. Muita välipalasuosikkeja ovat banaani, mandariini, raejuusto ja leipä. Pääosin kuopus syö sormin, vaikka vähän olen yrittänyt lusikkatreenejäkin aloitella. Juomansa hän kittaa nokkamukista, mutta osaa kyllä juoda aikuisen avustamana hienosti tavallisestakin mukista.

Imetyskin jatkuu edelleen. Taapero ei pyydä ikinä itse maitoa, mutta tarjoan sitä aamuisin heti heräämisen jälkeen sekä ennen päivä- ja yöunia. Etenkin aamuimetys on ihana yhteinen pötköttelyhetki, josta en halua luopua. Muutenkaan minulle ei ole ainakaan vielä tullut mitään negatiivisia fiiliksiä tai lopetushaluja imetystä kohtaan. Päikkäri-imetys nyt toki varmasti loppuu, kun palaan töihin ja mies alkaa hoitaa päiväunille laittamisen, mutta aamun ja illan imetyksiä en näe mitään tarvetta tässä kohtaa lopetella. Voi hyvin olla, että tästä tulee pisin imetykseni – keskimmäisen kanssa lopetin muistaakseni noin 1 v 3 kk iässä ja esikoisen kanssakin ennen puolentoista vuoden ikää.