Unelmia ja toiveita omasta kodista

Kirjoitin taannoin muutaman vuoden päähän sijoittuvista haaveistani, ja yksi selkeimmistä on ehdottomasti oma koti. Olemme asuneet viimeiset kolme ja puoli vuotta vuokralla edesmenneen mummini entisessä kerrostalokolmiossa. Kämppämme sijainti on tähän elämäntilanteeseemme aivan loistava: keskusta on lähellä, yliopistolle ja ammattikorkeakoululle pääsee kävellen ja kaiken lisäksi lähistöllä on silti oikein mukavat lenkkimaastot koiran kanssa ulkoiluun. Vuokramme on selvästi halvempi kuin mitä meidän pitäisi maksaa samantasoisesta asunnosta tuntemattomalle vuokraajalle. Olemme kaikin puolin tosi tyytyväisiä kotiimme, ja mahdumme tähän ylimääräisen huoneen ansiosta loistavasti vielä esikoisen taaperoaikana tai vaikka toisen vauvankin kanssa. Silti takaraivossa kutkuttelee aina aika ajoin ajatus ihan ikiomasta asunnosta. Sellaisesta, joka olisi  opiskelijapariskunnan sijaan ihanteellinen tulevaisuuden lapsiperhe-eloomme vähän isompien tai vähän useammankin lapsen kanssa.

Tällä hetkellä meillä ei ole varaa tai edes halua muuttaa, koska nykyinen asuntomme toimii hyvin tämänhetkisessä tilanteessamme opiskelijoina ja vauvan vanhempina. Olemmekin miettineet haaveita oman asuntomme suhteen nimenomaan siitä näkökulmasta, että siellä olisi viihtyisää asua perheenä vuosia ja vuosikymmeniä eteenpäin. Oman asunnon ostaminen on meille realistista aikaisintaan silloin, kun mies menee kokopäivätöihin, eli näillä näkymin kahden vuoden päästä. Silloin vauvamme on jo 2,5-vuotias taapero ja toinenkin lapsi on mahdollisesti tuloillaan. Millaisiin asioihin ja kriteereihin me sitten olemme kiinnittäneet huomiota asuntoilmoituksia inspiraation toivossa selaillessamme?

• Sijainti. Haluamme asua tässä samassa maakunnassa lähellä tukiverkostojamme, mutta emme ole kranttuja tarkemman asuinalueen suhteen. Pääsemme toivon mukaan muuttamaan siinä kohtaa, kun lapset ovat vielä pieniä eikä heille ole muotoutunut kiinteää suhdetta vaikka tiettyihin koulukavereihin. Olemme miettineet asuntoa joko nykyisestä asuinkaupungistamme, viereisestä pienemmästä kaupungista, jossa mieheni vanhemmat asuvat, tai toisesta pienemmästä vieruskunnasta, joka sijaitsee kätevästi näiden puolivälissä. Itse asuisin ehkä mieluiten nykyisessä kaupungissamme, koska täällä julkiset kulkuyhteydet toimivat hyvin. Toisaalta asuntojen hinnat droppaavat merkittävästi, kun astutaan rajan ulkopuolelle, eli miehen kannattama vieruskunta voisi olla taloudellisesti fiksumpi sijoitus. Ihan maaseudun perukoille emme halua, vaan järkevälle etäisyydelle palveluista, kouluista ja päiväkodeista.
• Kolme makuuhuonetta. Toivomme vähintään kahta lasta, joten haluamme lapsia varten myös vähintään kaksi makuuhuonetta. Alle kouluikäiset tuskin kaipaavat omia huoneita, mutta viimeistään alakoulun lopulla on mielestäni tärkeää mahdollistaa lapsille oma rauha ja tila. Kaikista ihanteellisin vaihtoehto olisi talo, jossa on kolme kunnollista makuuhuonetta ja lisäksi vielä jonkinlainen soppi, jonka voi tarvittaessa muuttaa mahdollisen kolmannen lapsen pieneksi omaksi huoneeksi. Yksityisyys on teini-iässä varmasti huoneen kokoa olennaisempaa.
• Koko. Neliömäärää olennaisempaa on asunnon pohjaratkaisu ja tilojen toimivuus, mutta kyllä sitä tilaakin saisi olla mieluusti lähemmäs 100 neliötä.
• Yksitasoisuus. Ajatus erillisestä ylä- ja alakerrasta on aina ollut itselleni vähän vieras, varmaankin, koska lapsuudenkotini on yhdessä kerroksessa. Muutenkin tuntuu mukavalta ajatukselta, että koko perhe viettää aikaa samassa tasossa. Rauhaa saa varmasti riittävästi ovet sulkemalla, siihen ei mielestäni tarvita eri kerroksia.
• Hyvä kunto. Emme osaa remontoida emmekä ole kiinnostuneita suurta laittamista ja vaivannäköä vaativista kohteista. Toiveenamme onkin, että asunto olisi jo valmiiksi hyvässä kunnossa ja asuinkelpoinen. Esimerkiksi pintojen suhteen emme kuitenkaan ole nirsoja ja tyylillisesti minuun uppoavat monenlaiset kodit. Talon todellakaan tarvitse olla mikään tuliterä uutuuttaan hehkuva lukaali. Epämieluisan tapetin tai rumat kaapinovet voimme kyllä sitten jossain kohtaa vaihtaa, kunhan asunto ei vaadi sen isompaa remontointia.
• Piha. Koiramme on varmasti jo seniori-iässä, kun pääsemme muuttamaan, mutta olisi silti ihanaa tarjota sille vielä eläkepäiviksi mukava oma piha. Myös miehen kaipaaman suojaisuuden sekä lasten kannalta oma piha on tarpeellinen. Itse en haluaisi, että piha on kuitenkaan mitenkään valtava tai suuritöinen, koska emme ole puutarhurityyppiä. Pienehkö, näppärä ja helppohoitoinen piha olisi ihanteellinen meille.
• Suojaisuus. Tämä on oikeastaan lähinnä miehen kriteeri ja itselleni se ja sama, mutta koska molempien täytyy totta kai viihtyä kodissamme, etsimme taloa, joka sijaitsee syrjässä naapureiden katseilta. Mies ei halua, että esimerkiksi pihalla puuhastellessa naapureihin ja ohikulkijoihin on suora näköyhteys. Sijainti kadun päädyssä tai muuten vain siten, että naapuritalot eivät ympäröi joka puolelta, on hänelle tärkeä. Minä voisin muuttaa vallan hyvin vaikka rivitaloonkin, jos siinä olisi toimiva piha, mutta mies toivoo juuri suojaisuuden vuoksi omakotitaloa ja omaa rauhaa. Oman rauhan kaipuu rajoittaa jonkin verran asunnon löytämistä nykyisessä asuinkaupungissamme, koska täällä omakotitaloalueetkin ovat useimmiten varsin tiheään rakennettuja.
• Kaksi vessaa. Mies on sitä mieltä, että neljän hengen perheessä kaksi vessanpönttöä on välttämättömyys, jos ei halua kärvistellä tuskaisena vessajonossa.
• Lämmin autotalli. Kun auto on tönöttänyt viime vuodet ulkona taloyhtiön parkkipaikalla, olisi omaan kotiin kiva saada kunnollinen autotalli. Etenkin mieheni toivoo, että tallissa mahtuisi puuhastelemaan hyvin.
• Työskentelytila. Erillistä työhuonetta tuskin tulee löytymään asunnostamme (ellemme sitten löydä aiemmin kuvatun kaltaista kolme makkaria + soppi -ratkaisua), mutta jonkinlainen nurkkaus työskentelyyn olisi kiva lisä. Miehen työssä on yleensä mahdollista tehdä jonkin verran etätöitä, joten rauhaisa työpiste vaikka sitten makuuhuoneessa tulee tarpeeseen.

Sellaisia! Mielestäni toiveemme eivät ole mitenkään mahdottomia, vaikka toki etsimiseen silti varmasti tulee menemään aikaa. Kun etsinnässä on loppuelämän koti, ei halua tyytyä johonkin ihan ookoo ei oikein sykähdytä -vaihtoehtoon. Tietysti sinänsä olemme realistisia, että budjettimme ei ole rajaton ja tiedän, että mitään hulppeaa ja ihmeellistä emme tule saamaan. Mutta kivan peruskodin tavalliselle lapsiperheelle, sen ei pitäisi olla mahdottomuus. Rajoittavimpia toivomuksiamme ovat varmasti tuo suojaisuus ja yksitasoisuus – muut kriteerit ovat aika peruskauraa, jollaisia kyllä monista perheasunnoista löytyy. Tavallaan on ihanaa ja tavallaan raastavaa, että omistusasunto pyörii jo mielessä, mutta ei kuitenkaan vielä pariin vuoteen oikeasti ajankohtaisena juttuna. Meillä on hyvin aikaa tutustua tarjontaan ja kartoittaa toivomuksiamme, mutta vaikka täydellisyys pompahtaisi silmiemme eteen huomenna, emme voi vielä tehdä ostopäätöstä.

Kertokaa kommenteissa, millaisia asioita te pidätte tärkeinä omalle kodillenne!