Uusi raskaus, miten käy opintojeni?
Jään näillä näkymin äitiyslomalle ensi kesänä, joten opintoni jäävät jälleen tauolle perheenlisäyksen vuoksi. Esikoinen syntyi opintojeni kandivaiheen suoritettuani, ja ehdin opiskella hänen ja tulevan kuopuksen vanhempainvapaiden välissä vuoden. Minulle jää siis vielä tämän nykyisen raskauden jälkeen suoritettavaksi noin vuoden edestä opintopisteitä. Voi ei, voisi joku ajatella – mutta jee, juuri näin halusinkin, ajattelen minä.
Toki taloudellisesta näkökulmasta olisi voinut olla fiksua lykätä kuopuksen yrittämistä vuodella tai puolellatoista. Olisin ehtinyt valmistua ensin ja jäädä mahdollisesti äitiyslomalle töistä minimiopintotukien sijaan. Emme kuitenkaan halunneet odottaa niin kauaa. Raha ei ole ikinä ollut meille kovin tärkeä prioriteetti elämässä, ja selviämme hyvin nykyiselläkin tulotasolla. Reilun kahden vuoden ikäero tuntui lopulta paremmalta ajatukselta kuin kolmen tai jopa neljän vuoden gäppi lasten välissä. Sitä paitsi olen nyt esikoisen kanssa huomannut, että kesken opintojen on aivan ihana aika jäädä vanhempainvapaalle.
Olen kirjoittanut tästä monesti ennekin, mutta mielestäni pienten lasten vanhemmuuden kannalta ainakin oman alani opiskelu on ihanteellisen joustavaa. Työelämään äitiyslomalta palatessa lapsi joutuu usein aloittamaan suoraan kokoaikaisen päivähoidon, mutta yliopistossa aikataulut ovat usein hieman löysempiä ja helpommin soviteltavissa. Syksyllä suoritin 25 opintopistettä, vaikka lapsi oli hoidossa vain pari tuntia paristi viikossa. Nyt keväälläkin kolme-neljä hoitopäivää on riittänyt hienosti. Toivon, että pystymme opiskelujen ansiosta aloittamaan myös seuraavan lapsen kohdalla päivähoidon asteittain niin, että ensimmäisenä lukukautena riittäisi puoliaikainen hoitopaikka.
Minusta on ylipäätään mukava ajatus palata vanhempainvapaalta tuttujen ja turvallisten opintojen pariin. Oman alan työt ovat minulle vielä aivan uusi maailma, joten on kiva, että pääsen aloittamaan työuran tuoreessa muistissa olevien kurssien ja käytännön harjoittelun enkä äitiysloman päätteeksi. Vaikka maisterinpaperit taskussa mikään ei ehkä tuntuisi jäävän samalla tapaa kesken kun nyt graduaihionkin sysäytyessä vähintään vuodeksi pöytälaatikkoon, ei juuri valmistumisen jälkeen olisi mielestäni välttämättä paras hetki lapselle. Jos jalkaa ei ehtisi saada ensin työelämän oven väliin, voisi vanhempainvapaan jälkeen tuntua vaikealta etsiä ihan uutta työpaikkaa ilman aiempaa kokemusta. Opinnoista ja viimeiseksi kurssikseni jäävästä työharjoittelusta polku töihin on paljon sulavampi.
Suunnitelmanani on siis jatkaa tämä kevät raskaudesta huolimatta ihan normaalisti opintoja, kuten alun perin suunnittelinkin. Kesäkuussa tai ihan viimeistään heinäkuun alusta jään lomalle, nautimme esikoisen kanssa viimeisistä viikoista kolmihenkisenä perheenä ja sitten elokuun lopulla onkin jo laskettu aika. Graduni, jota aloin työstää nyt tammikuussa, jää pahasti kesken, mutta sen ja loput puuttuvat opinnot teen valmiiksi sitten kuopuksen kasvettua. En usko, että kahden pienen äitinä jaksan vanhempainvapaalla juuri opintoja nakuttaa. Gradun lisäksi minulle ei kuitenkaan pitäisi jäädä jäljelle juuri mitään muita opintoja kuin työharjoittelu, eli mistään kovin massiivisesta rutistuksesta ei sitten ole enää kyse.