Vähemmän sosiaalista mediaa ja surffailua, yhä edelleen
Ajatukset sosiaalisen median käytön sekä kännykän vilkuilun vähentämisestä ovat jo vuosia nousseet minulla aina säännöllisin väliajoin pintaan. Poistin Instagramin ja Facebookin sovellukset puhelimestani jo pari vuotta sitten, ja olen aina toisinaan pitänyt eriasteisia kännykän ja tietokoneen käytön vähentämiseen tähtääviä ”paastokuukausia”. Nyt parin viime kuukauden aikana aihe on taas pyörinyt mielessä. Tuntuu, että teema on myös pulpahdellut esiin vähän joka puolelta ympäriltäni. Kahdessa lempipodcastissani (M is for Mama ja Simple Farmhouse Life) vieraili hiljattain teknologian käytön rajuun karsimiseen kannustava Erin Loechner, ja Girl Defined -podcastin Bethany kertoi pitävänsä koko kesän taukoa sosiaalisesta mediasta.
Pidin itse toukokuun kuukausihaasteena viikon ajan taukoa kaikesta tietokoneen hupikäytöstä sekä kännykän pläräämisestä muissa kuin tarpeellisissa asioissa. Ajattelin, että vapautuvalla vapaa-ajalla ehtisin lukea paljon kirjoja, käydä kävelyillä, kuunnella podcasteja ja niin edelleen. No, juuri silloin taloetsintämme olivat vilkkaimmillaan, ja rehellisesti sanottuna en tehnyt mitään noista yhtään normaalia enempää. Viikko kului melkein huomaamatta, kun kaikki liikenevä vapaa-aika meni juurikin niiden tarpeellisten asioiden hoitoon. Tein kustannuslaskelmia, selvittelin lainaehtoja, luin varainsiirtoverosta ja lainhuudosta. Iltapuhteena oli tilitietojen lähettelyä pankkeihin.
Yhden tärkeän oivalluksen sometuksen karsimisesta viikko kuitenkin toi. Kun tilalla on jotain muuta, mielekkäämpää ja hyödyllisempää tekemistä, on turhan netin selailun ääreltä irrottautuminen huomattavasti helpompaa. Nyt alkukesästä olenkin elvyttänyt lukuharrastustani. Olen lukenut viimeiset kymmenen vuotta hävettävän vähän kirjoja, vaikka lapsuudessa se oli suosikkipuuhaani. Päätin aloittaa vanhoista hyvän mielen tyttökirjoista, ja parhaillaan menossa on toinen osa Anna-sarjaa.
Seurattava minimiin
Ihan täysin en ole halunnut sosiaalisesta mediasta luopua, mutta kohtuullisen käytön ylläpitäminen on kyllä tosi vaikeaa. On todella helppoa lipsua kurkkaamaan ”vain ihan nopeasti jotakin”, ja parissa viikossa aiemmin saavutettu edistys voi olla enää muisto vain. Toukokuun alun jälkeen olenkin jatkanut siten, että käyn Instagramissa ja Facebookissa ainoastaan kerran viikossa tietokoneelta käsin. Yllättävää kyllä en ole kaivannut paljoakaan. Kun Instagramissa on käynyt vain viikoittain, silmille tulviva virta uusia julkaisuja on tuntunut suorastaan häkellyttävän suurelta ja jopa melkein ahdistavalta. Ja tämä siitä huolimatta, että minulta on jäänyt näkemättä melkein kuuden päivän edestä jo kadonneita stooreja!
Vaikka karsin tai mykistin jo ennen tauottamista ison joukon seuraamistani tileistä, kävin nyt listan vielä uudelleen lävitse entistäkin huolellisemmin. Painoin surutta ”poista”-nappulaa varmaan kolmellekymmenelle tilille lisää. Lähteä sai useampia hyvänpäiväntuttuja, some-vaikuttajia ja jopa kourallinen kristillisiä tilejä. Jos oikeasti haluan vähentää somessa vietettyä aikaa, minulla ei nimittäin yksinkertaisesti riitä resursseja pysyä kärryillä niin monien ihmisten julkaisuista.
Esimerkiksi vanhoja yläkoulun luokkakavereita olen seurannut, koska olisi ihan kiva tietää, mitä heille kuuluu. Todellisuudessa valtaosa heistä postaa kuitenkin Instagramiin ehkä kerran kolmeen vuoteen, joten sopii kysyä, minkä verran heidän elämässään oikeasti pysyy mukana somesta. Haullakin pystyy hätätilanteessa kurkkaamaan yksittäisen tyypin postaukset. Myös erilaisia vaikuttajia olen aiemmin seurannut paljonkin. Nyt jätin enää kolme sellaista tyyppiä, joiden julkaisut ovat kaikista mielenkiintoisimpia, jotka eivät julkaise jatkuvalla syötöllä ja joita en pysty seuraamaan mitään muuta kautta kuin Instagramissa. Esimerkiksi erinäisten bloggaajien arjessa ja ajatuksissa pysyn ihan riittävän hyvin mukana pelkkien blogien kauttakin.
Ehkä radikaaleimpana liikkeenä poistin Instagramistani myös kasan kristillisiä tilejä. Raamatun arvojen mukaiset oivallukset vaikkapa äitiyteen ovat monesti tuntuneet tarpeellisilta ja omaa uskonelämää vahvistavilta. Loppujen lopuksi olen kuitenkin huomannut, että vaikka julkaisut olisivat sinällään hyviä ja ajatuksia herättäviä, niiden liian suuri määrä ei enää tuo minulle lisäarvoa. Jos feediin tupsahtaa joka päivä kymmenen uutta postausta, niiden mielenkiintoisuus ei enää riitä kumoamaan somen selaamisen lieveilmiöitä. Kun pureskelen hitaammin muutaman tärkeän pointin, saan takuulla isomman hyödyn, kuin jos silmilleni pomppaisi jatkuvasti ohikiitävien kuvien ja tekstien virtaa.
Mitä vaikeammin saavutettavaa, sen parempi
Instagramin ja Facebookin hiljentäminen pois arjesta ei toki vielä yksinomaan ratkaise kännykällä tai koneella notkumisen ongelmaa. Helposti voi käydä niin, että sitten sitä vain täyttää tyhjiä hetkiä uutisten selaamisella, katselee turhanpäiväisiä YouTube-videoita ja niin edelleen. Nyt kesällä, kun lomailemme, aikaa tietokoneella tönöttämiselle on toki luonnostaankin vähemmän. Varmuuden vuoksi vaihdoin kuitenkin Suosikit-palkkini YouTube-linkin johtamaan suoraan omiin tilauksiin. Katselen mieluummin itse valikoimieni tilien videoita kuin eksyn etusivun ehdotuksiin. Lisäksi siirsin kaikki seuraamani blogit kansioon, josta niitä täytyy haeskella vaivalloisemmin.
Myöskään puhelimessani ei näy aloitusnäytön vieressä ehdotettua uutisvirtaa, vaan uutisia katsoakseni minun täytyy itse klikkailla manuaalisesti nettiselaimesta jokin uutissivusto esiin. Ihan jo nettisivuille menemisen vaikeuttaminen tekee sen, että niitä tulee vilkuiltua harvemmin. Useimmiten turha teknologian käyttö kumpua nimittäin selkärangasta. En edes mieti, mitä olen aikeissa kännykältä katsoa – käteni vain automaattisesti kurottaa tyhjänä hetkenä kohti puhelinta.
Onko teillä vinkkejä, joilla olette saaneet tarpeetonta kännykän, sosiaalisen median ja tietokoneen käyttöä vähennettyä?