Vain yksi lämmin ateria päivässä – myös lapselle
Vaikka kokkaaminen on ihan ok, en ole koskaan ollut mikään maailman innokkain ruoanlaittaja. Kun kumpikaan perheen aikuisista ei käy kodin ulkopuolella töissä ja saa lounasta esimerkiksi työ- tai opiskelupaikan ruokalasta, on kahden lämpimän aterian järjestäminen päiviin tuntunut välillä aika työläältä. Emme ole ikinä oikein tottuneet käyttämään eineksiä, joten vaikka ruokia on kokannut isomman satsin useamman päivän tarpeisiin, kahden lämpimän aterian kehitteleminen jokaiselle päivälle on tuntunut välillä aika rasittavalta rastilta. Jossain kohtaa viime syksynä aloimmekin miehen kanssa puhua, että mitäs jos keikautettaisiin ruokarytmiä uuteen uskoon ja alettaisiin syödä vain yksi lämmin ateria päivässä?
Ennen aterioimme perisuomalaiseen tapaan lounasta yhdeltätoista ja päivällistä puoli viisi. Nyt päätimme siirtää päivän ainoan lämpimän ruoan entiseen välipala-aikaan kahden korville. Jotta pois jäävä lämmin ruoka ei tarkoittaisi kurnivia vatsoja, täytyi tietysti myös kehitellä lisää täyttäviä välipalaideoita. Leivän ja hedelmien kulutus kasvoi selvästi, mutta lisäksi aloimme keittää huomattavasti aiempaa useammin kananmunia, tehdä itse sokeritonta rahkaa sekä ottaa puuron osaksi päivittäisiä syömisiämme.
Tätä nykyä me aikuiset syömme aamupalaksi aina kaksi palaa leipää juustolla ja kurkulla höystettynä. Puoli yhdeltätoista syömme puuroa ja jotakin pientä sen lisäksi. Lämmin ruoka on kahden-puoli kolmen välillä, jossain kohtaa iltapäivää haukataan jotakin välipalaa ja iltapalana syömme joka päivä täysjyväpaahtoleipää sekä mysliä. Vaikka keittiössä häärimiseen käytetty aika on vähentynyt reippaasti, mielestäni ruokavaliomme on edelleen yhtä terveellinen kuin ennenkin. Kumpikaan ei ole jäänyt sen nälkäisemmäksi kuin aiemminkaan ja proteiinia saa ujutettua aterioihin maitotuotteiden ja vaikka niiden kananmunien muodossa.
No entäs sitten lapset? Vauva juo toistaiseksi ainoastaan rintamaitoa ja ainakin alkuun kiinteät tehdään hänelle joka tapauksessa erikseen, joten hänen osaltaan aikuisten syömien lämpimien ruokien määrällä ei ole merkitystä. Mietin kuitenkin ensin, olisiko toisen lämpimän ruoan pois pudottaminen liian iso heikennys taaperon ravitsemukseen. Suomalaiseen ajatteluun on aika vahvasti iskostunut ajatus aamiaisen, lounaan, välipalan, päivällisen ja iltapalan muodostamasta ateriarytmistä. Isovanhemmatkin ihmettelivät, että eikös kasvavan lapsen pitäisi saada kaksi lämmintä ateriaa päivässä.
Itse uskon kuitenkin, että aterian ”lämpimyyttä” tärkeämpää on se, että maha tulee täyteen ja kaikkia tarvittavia ravintoaineita syödään riittävästi. Monissa muissa maissahan esimerkiksi voileivät ovat tuiki tavallinen lounas, joten en usko, että asiassa sinänsä on mitään ongelmaa. Oleellista ei ole se, onko ruoka lämmitettyä vai ei, vaan mitä se sisältää. Tyypillisenä vapaapäivänä esikoinen syö aamupalan, sitten ennen yhtätoista tukevan ”välipalalounaan”, suunnilleen puoli kolmelta lämpimän ruoan, tarvittaessa viideltä pienen välipalan ja seitsemältä iltapalan. Noin neljästi viikossa päivähoidossa ollessaan taapero saa ne perinteiset kaksi lämmintä ateriaa syödäkseen, kun hän syö kotona päivällisen vasta neljältä. Esimerkiksi hiihtolomaviikolla teen ehkä jonkun simppelin laatikon lämpimäksi ”kakkosruoaksi” osalle päivistä.
Olen pyrkinyt pitämään huolen siitä, että taaperon lounaan korvaavat välipalat olisivat mahdollisimman monipuolisia ja täyttäviä. Tarjolla on lähes aina leipää, kasviksia sekä jotakin proteiininlähdettä, kuten keitetty kananmuna tai raejuustoa. Aamu- ja iltapaloilla lapsi syö usein jogurttia, hedelmiä ja/tai leipää. Myös talk-murot sekä itsetehty sokeriton rahka kuuluvat tyypilliseen välipalarepertuaariimme. Puuroa taapero ei valitettavasti ole suostunut syömään enää aikoihin, vaikka pienempänä se oli hänen vakioiltapalansa.
Välillä mieleen on hiipinyt se perinteinen huono äiti -viba, kun en kokkaile lämpimiä ruokia kuin ehkä joka toinen päivä isomman satsin. Uusi systeemi kuitenkin helpottaa arkea aivan huimasti ja tulee mielestäni edullisemmaksikin. Meillä ollaan tosi tarkkoja lasten sokerin ja suolan syömisestä ja muutenkin ruokavalio on mielestäni varsin terveellinen, joten uskoisin aterioiden olevan aivan riittävän monipuolisia näinkin. Lisäksi päiväkodin myötä lapsi pääsee kätevästi maistelemaan sellaisiakin ruokia, joita kotona ei tule niin usein valmistettua.