Vauva 4kk

Meidän rakas pieni tylleröpyllerömme täytti tänään neljä kuukautta. Hänelle kuuluu tällaista:

• Ensinnäkin: kuolaa, paljon kuolaa. Sylkeä valuu jatkuvasti, etenkin, jos on jotain mielenkiintoista katseltavaa. Hän myös imeskelee mielellään nyrkkejään. Kuolalaput ja harsot tulevat tarpeeseen ja käsipesulla saisi ravata yhtenään.
• Pienet hetket mahallaan maaten sujuvat jo ilman huutoa. Pienempänä mahalleen laittaminen sai aikaan välittömän itkuun parahtamisen, mutta nyt kestää jo useamman minuutin, ennen kuin vauva toteaa että kiitos riittää. Hän osaa kyllä kääntyä mahalta selälleen, mutta ei tee sitä läheskään joka kerta. Kääntyminen sujuu valikoivasti vain silloin tällöin, ja yleensä vauva tahtoo, että minä käännän hänet ympäri. Hän harjoittelee jo kovasti käännöstä toiseenkin suuntaan selältä vatsalleen pungertamalla itseään kyljelleen, muttei ole vielä onnistunut siinä.
• Leluihin tartutaan taitavasti ja lelukaaren tyyppien tai pehmokirjan parissa vierähtää tovi jos toinenkin keskittyneesti rapistellen. Toisaalta itsekseen oleminen ei ole enää niin lystiä, vaan esimerkiksi ruokaa laittaessa vauvalle pitää vähintään laulaa samalla.
• Unissa on ollut havaittavissa pientä hulinoinnintynkää. Vauva alkoi jo kahden kuukauden iässä nukkua täysiä öitä, mutta saattaa nykyään havahtua ääntelemään ja kaipaamaan tuttiaan. Onneksi tutti on toistaiseksi auttanut hyvin, ja vain pari kertaa olen joutunut jäämään valvomaan sängyn vierelle pidemmäksi aikaa. Lisäksi aamuherätykset ovat aikaistuneet. Vauva nukahtaa illalla yhdeksän aikoihin ja aamuisin nousemme kuuden tienoolla. Tai tänään synttäreiden kunniaksi jo viideltä.
• Vauvan inhokkipuuhaa on kylpeminen. Olen lukenut, että kylvyllä pitäisi olla rauhoittava vaikutus, mutta katinkontit. Meillä lohduton itku starttaa usein jo siinä kohtaa, kun varpaat koskettavat vedenpintaa. Olemmekin tyytyneet kylpypäivään kerran viikossa ja pesemme vauvan aina yhdessä miehen kanssa, jotta toimitus hoituisi mahdollisimman ripeästi. Jostain syystä myös vaipanvaihto muualla kuin kotona on vauvan mielestä erittäin harmillista. Kotona hoitopöydällä höpötellään ja hymyillään onnellisena, kaikkialla muualla kauppakeskuksista mummolaan siitä loukkaannutaan suuresti.
• Vauva on hyväksynyt vanhempani epävierastettavien ihmisten joukkoon. Miehen vanhemmat vielä arveluttavat häntä kovasti, ja myös tuntemattomien lähentely-yritykset sujuvat vaihtelevalla menestyksellä. Ihme kyllä perhekerhossa hän ei vierasta ketään. Ehkä siellä on niin paljon menoa ja meininkiä ja muita vauvoja, ettei siellä ehdi miettiä moisia.
• Hän on siirtymässä bodyissa kokoon 62, ja housuissa käytössä ovat äitiyspakkauksen koon 62-68 -mallit. Neljän kuukauden neuvola on vasta joulukuun puolella, joten tarkkaa painoa ja pituutta en tiedä. Koska kolmen kuukauden neuvolassa hän oli 5800g ja 59cm, veikkaisin, että nyt ollaan päästy kuutosella alkaville luvuille kummassakin mitassa.

Hän on maailman rakkain, suloisin, sympaattisin ja hauskin pikku ilopilleri ja juuri täydellinen tyyppi meidän perheeseemme. En voisi olla onnellisempi hänestä <3