Vauva 7 kk: vauhtia ja viljatauko
Viikot vierivät ja pienimpämme on nyt jo seitsemänkuinen. Hän liikkuu aktiivisesti eteenpäin ryömimällä ja viihtyy lattialla aiempaa paremmin, kun pääsee tutkimaan ympäristöä. Suosikkitouhua on mennä hakemaan omatoimisesti alahyllystä nuppipalapelejä tai paksusivuisia kirjoja. Varsinkin hiukankaan väsyneenä vauvalle on kuitenkin tärkeää, että pysyn hänen näköpiirissään. Jos yritän mennä käymään vaikka vessassa, vauva parahtaa usein itkuun ja lähtee ryömimään perään. Noin muutoin hän ei kyllä kovin paljoa vierasta. Esimerkiksi omien vanhempieni luona hän viihtyy ilman mitään ongelmaa niin mummin, papan kuin tädinkin sylissä. Miehen perhettä vauva tuntuu vierastavan enemmän, vaikka näemme heitä yhtä usein.
Päivärytmi on pysynyt aika samana kuin tähänkin asti, eli säännönmukaisen joustavana. Vauva herää aamuisin viimeistään silloin kuin mekin eli varttia vaille seitsemältä. Ekat päiväunet saattavat alkaa jo yhdeksältä, ja ne nukutaan lähes poikkeuksetta pinnasängyssä. Ekojen unien pituudesta riippuen seuraavat päikkärit alkavat klo 13 jälkeen, ja jos vauva nukkuu niitä myöhään tai pitkään, hän jaksaa iltaan saakka. Aika usein olemme kuitenkin iltapäivisin liikenteessä, jolloin vauva torkahtaa pikku tirsoille autoon kotiin päin tultaessa eli joskus kuuden kieppeillä. Iltatorkuista huolimatta hän menee lähes aina sujuvasti yöunille klo 19.30. Herätyksiä tulee keskimäärin kaksi per yö.
Unien lisäksi päiviä rytmittävät ruokailut. Meillä ei ole vielä mitään selkeitä kellonaikoja kiinteille, mutta yleensä pikkuinen syö niitä kolmesti päivässä. Vakiojuttu on illan hedelmäsose, jota vauva vetelee kokonaisen purkillisen. Kasvis- ja lihasoseetkin maistuvat kohtuullisesti, mutta niissä määrät ovat maltillisempia. Mieluiten vauva suosii ruokaisammissa soseissakin kaupan tosi sileitä versioita, joissa on esimerkiksi kurpitsaa tai porkkanaa. Äidin tekemät kukkakaali-hernesoseet eivät uppoa yhtä hyvin, haha. En tiedä, onko kyse siitä, että olen yrittänyt sisällyttää omatekemiin soseisiini niitä erikoisempia kasviksia, joita kaupan pilteissä ei yhtä usein ole, vai siitä, ettei koostumus ole kotitekoisissa koskaan yhtä silkkinen kuin kaupasta ostetuissa. Aika paljon ollaan joka tapauksessa menty valmispurkeilla, vaikka pyrin ostelemaan aineksia itsetehtyjä soseitakin varten.
Yksi meidän perheessämme uusi juttu kiinteiden aloituksessa on tullut vastaan, nimittäin oksentelu. Vauvalla alkoi esiintyä puuropäivinä oikein kunnon kaaressa oksentamista, joten päätin tauottaa viljat hetkeksi. En ole varma, onko kyse todella kaura-allergiasta, koska ihan ekoilla kerroilla vastaavaa reaktiota puurosta ei tullut. Nyt viljojen poisjätön jälkeenkään oksentelua ei ole ollut. Tänä aamuna testasin taas pitkästä aikaa paria lusikallista kaurapuuroa, ja ainakaan vielä mitään ei ole tapahtunut. Ehkä kyse olikin siis vain ylipäätään suuremmista määristä kiinteitä ja suoliston totuttelusta? Aion nyt joka tapauksessa ottaa hetken rauhallisesti puuron kanssa, ja jos oksentelua ei tule, laajentaa pikku hiljaa muihinkin viljoihin. Vauvaa itse ei erityisemmin puurosta tykkää, mutta toki ravitsemuksen kannalta olisi hyvä päästä maistelemaan viljatuotteitakin.
Nyt seitsemänkuisena ei ole ollenkaan neuvolaa. En siis ole vielä ottanut oksentelua siellä puheeksi. Kahdeksankuisen lääkärineuvolaan mennessä ehdin ainakin hyvin testailla omatoimisesti, miten vauva eri viljoihin reagoi. Ja toivon mukaan oksentaminen olisi nyt joka tapauksessa taakse jäänyttä! Tähänastisesta aamupuurojen puutteesta huolimatta vauveli tuntuu kasvavan tasaisesti. Hän on vihdoin siirtynyt pääosin vaatekokoon 68. Hän on hymyileväinen ja puuhakas pikkuinen, joka piristää arkeamme joka päivä.