Vauvakuulumisia
Vauvelimme on nyt aika tarkalleen kuuden viikon ikäinen ja vähitellen siirtynyt vastasyntyneestä pikkuvauvavaiheeseen. Kuluneiden viikkojen aikana pikkuneidin olemus on pyöristynyt ja oleminen virkistynyt. Samalla hän on vakiinnuttanut paikkansa arjessamme ja touhuissamme. Jo nyt tuntuu oudolta ajatella aikaa ennen häntä.
Vauvan päivät ovat edelleen tosi vaihtelevia ja mitään rytmiä ei ole muodostunut. Joinain päivinä hän saattaa nukkua tuntikausia välillä vain maidolle ja vaipan vaihdolle heräten. Toisinaan hän sitten taas valvoo melkein koko päivän niin, että nukahtaa vain vartin torkuille syliin ja havahtuu heti, jos häntä yrittää siirtää jonnekin muualle. Rytmin ja unimäärien suuret heitot tekevät arjen ennakoimisesta vähän haastavaa. Hereillä ollessaan vauva ei nimittäin viihdy juurikaan lattialla tai sitterissä, vaan haluaa useimmiten olla koko ajan sylissä. Esimerkiksi se, kuinka paljon saan aikaiseksi isompien lasten päiväkotipäivien aikana, vaihtelee siis huimasti. Olenkin opetellut miettimään to do -listani enemmänkin viikko- kuin päiväkohtaisesti. Ainoastaan se on varmaa, että jos olemme liikenteessä, kuten kaupoilla, vauva nukkuu poikkeuksetta koko ajan. Lisäksi pitkät valvoskelupätkät sijoittuvat useimmiten aamupäivään sekä iltaan ennen yöunille käymistä, kun taas keski- ja iltapäivällä nukutaan pidemmin.
Yöunillekaan ei ole selkeitä kellonaikoja, vaan niiden alkamisajankohta vaihtelee päivittäin. Yleensä vauva kuitenkin nukahtaa viimeistään kymmenen kieppeillä, joskus harvoin venähtää lähemmäs puolta yötä. Aamulla hän herää niin ikään vaihteleviin kellonaikoihin, mutta on aamutoimilla viimeistään kahdeksalta. Itse nousen isosiskojen rytmin mukaisesti varttia vaille seitsemältä, joten jos vauvan varhaisaamun imetystuokio osuu puoli kuuden tai kuuden tienoolle, jään usein jo silloin valvomaan ja pötköttelemään sänkyyn. Satunnaiset aikaiset aamut eivät kuitenkaan haittaa yhtään, koska kaiken kaikkiaan vauva antaa minun nautiskella luksustason öistä. Hän nukkuu ikäisekseen tosi pitkiä pätkiä yhtä soittoa, nyt parina yönä jopa seitsemän tuntia putkeen! Pisin unipätkä ajoittuu aina heti nukkumaanmenon jälkeen. Nyt, kun vaippaakaan ei enää tarvitse vaihdella öisin kuin korkeintaan kerran aamusella, ovat herätykset lisäksi varsin nopeita. Vauva syö ehkä maksimissaan vartin ja on sen jälkeen hetken pystyasennossa olkapäälläni, ettei maito jää kiertämään mahaan.
Vauva on onneksi pysynyt terveenä, vaikka muuten meillä on taas sairasteltu oikein urakalla. Viime viikolla sairastui ensin kuopus, sitten esikoinen ja lopuksi vielä mieskin. Meillä vauvat eivät ole oikeastaan koskaan sairastaneet perus nuhaa kummempaa, vaikka sitten taaperoiässä tauteja kyllä tuntuu riittävän. Ilmeisesti rintamaito suojaa aika hyvin pöpöiltä. Laskeskelin, että lokakuun puolivälin jälkeen vähintään jompikumpi isommista lapsista on ollut kipeänä 20 päivää, eli viime kevään terveempi kausi tuntuu olevan perheessämme historiaa – huokaus. Eipä auta kuin toivoa, että edes joulu menisi terveissä merkeissä. Vauva itse ei ensimmäisestä joulustaan toki mitään ymmärrä, mutta muistoksi olisi kiva saada otettua kolmikosta jotain söpöjä joulukuvia. Saa nähdä, kuinka se onnistuu. Loppuvuosi ei ole kovin ihanteellista aikaa valokuvaukseen, kun keskipäivälläkin saattaa olla liian hämärää kunnolliselle luonnonvalolle.
Alkuviikosta kävimme neuvolalääkärillä, jossa kaikki oli oikein hienosti. Vauva sattui olemaan tosi tyytyväisellä tuulella eikä itkenyt lainkaan, katseli vain kiinnostuneena ympärilleen tutkimuksia tehtäessä. Painoa pienelle oli kertynyt yli 4,6 kiloa ja pituutta 54 senttiä. Meillä onkin ollut jo hyvän aikaa käytössä kakkoskoon vaipat sekä koon 56 vaatteet. Tulee väkisinkin aina vähän surku, kun jo muutaman viikon päästä syntymästä ne kaikista pikkuruisimmat vaatteet täytyy pakata takaisin laatikkoon! Mutta hienoahan se on, että vauva kasvaa ja maitoa tulee riittävästi. Olen imettänyt tosi vauvantahtisesti – valvoskellessaan vauva syö välillä alle tunnin välein ja sitten taas öisin saattaa tosiaan tulla jopa niitä seitsemänkin tunnin taukoja. Mutta yleisimmillään vauva ruokailee ehkä parin-kolmen tunnin välein.
Uutena juttuna vauva on nyt viimeisen viikon aikana ruvennut hymyilemään! Eniten hymyjä saavat vaipanvaihtopisteen viereen kiinnitetyt klassiset punakeltaiset hymynaamat, mutta myös leikkimaton välkkyvä lintu on pienen suosiossa. On niin ihanaa, kun vauvaan alkaa saada vähitellen yhä enemmän kontaktia. Katsekontakti ja hymyt tuovat kommunikoimiseen kivaa vastavuoroisuutta. En malta odottaa, millainen persoona meidän kolmosesta vielä kasvaakaan <3