Vauvan siunausjuhlat
Vauvamme siunausjuhlaa vietettiin viime sunnuntaina. Kuten olen aiemminkin kertonut, olemme kristittyjä mutta emme kuulu evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Ristiäisten tai uskonnottomien nimiäisten sijaan vauva siis siunattiin. Juhlat sujuivat kaikin puolin tosi mukavasti, vaikka pari vierasta olikin sairaana eikä päässyt tulemaan. Itse en enää juuri flunssasta kärsinyt, mutta myös mieheni oli juhlissa vähän kipeänä. Hän onkin ollut nyt nämä pari juhlien jälkeistä päivää pois koulusta ja keskittynyt lepäämiseen.
Aloitimme juhlat kolmen aikoihin, ja ensiksi tarjolla oli suolaista syötävää. Koska tavoitteenamme oli rento tunnelma ja jäykän odotteluajan minimoiminen, olimme myös tehneet vauvan tulevaisuuteen liittyvän leikkimielisen visan, jota vieraat saivat täyttää. Kysymyksinä oli muun muassa mikä vauvasta tulee isona ja kummalta vanhemmalta hän näyttää enemmän. Vieraat saivat myös suositella hänelle harrastusta, keksiä vauvalle lempinimiä sekä arvuutella luonteenpiirteitä.
Suolaisten ruokien jälkeen oli varsinaisen ohjelman aika. Äitini sanoi ensin muutaman tervetuliaissanan ja luki pari kohtaa Raamatusta. Sitten lauloimme yhteislauluna Jumalan kämmenellä. Paras ystäväni ja vauvan kummitäti säesti kappaleen pianolla. Itse siunaamisen suoritti meille läheinen seurakunnan työntekijä, joka puhui tosi kivasti siitä, miten Jeesus siunasi lapsia, sekä antoi meille ohjeita vanhemmuuteen. ”Virallisen” osuuden päätti ystäväni laulama ja pianolla soittama Mestaripiirros-laulu. Sen jälkeen siirryttiin kahville. Vauva nukkui ison osan kekkereistä, mutta heräsi siunaamisen aikana hieman äkäisenä ja nälkäisenä. Onneksi suurempaa itkua ei ehtinyt syntyä, vaan hän malttoi odottaa maitoannostaan vielä laulun ajan ja pääsi sitten syömään. Vauvan nimi oli ollut kaikilla tiedossa jo syntymästä asti, joten mitään siihen liittyviä ohjelmanumeroita meillä ei ollut.
Kaikki tarjoilut valmisti tuttu henkilö, joka on tehnyt ruokia myös moniin aiempiin perhejuhliimme. Suolaisina tarjottavina oli viher-, pasta- ja perunasalaatteja, savulohta, feta-pinaattipiirakkaa sekä kahdenlaisia leipiä. Kahvin kanssa puolestaan oli mansikkakakkua, mokkapaloja, pullaa ja söpöjä pieniä sydänkeksejä. Tarjoiluja jäi runsaasti yli, joten söimme niitä myös eilen aterioina sekä tarjosimme pienryhmäporukalle loput piirakat ja mokkapalat. Oli kyllä tosi mukavaa, ettei leipomisesta tarvinnut murehtia itse. Vaikka vieraita ei ollut pariakymmentä enempää, olisi usean eri sorttisen tarjottavan valmistukseen mennyt runsaasti aikaa, varsinkin, kun en ole mikään mestarileipuri.
Olin aikonut pukea vauvalle juhliin äitini tilaisuutta varten hänelle ostaman valkoisen pitsimekon. Satuin juhlaviikolla kuitenkin sovittamaan vauvalle myös miehen siskon neulomaa mekkoa, jonka hän oli antanut meille vauvan syntyessä ja jonka oletin olevan hänelle vielä aivan liian suuri. Aika oli kuitenkin tehnyt tehtävänsä, ja kuinka ollakaan, syntymäviikolla valtavalta näyttänyt mekko olikin nyt juuri sopiva. Mekon kaveriksi puin vauvalle itse virkkaamani rusettipannan. Sukkahousut skippasimme kokonaan, koska mekkoon kuului ”bodyosuus” vaipan peitoksi sekä samasta langasta neulotut tossut. Olin kyllä ostanut sukkahousutkin valmiiksi, mutta kokomerkinnästä 50/56 huolimatta ne olivat aivan liian suuret ja jäivät ikäville makkaroille vauvan nilkkoihin. Onneksi hän tarkeni hyvin näinkin.
Olimme sanoneet kavereille, että lahjan tuominen ei ole tarpeen, joten monet tulivat ihan vain omina itsenään paikalle. Vanhempani ja siskoni olivat kuitenkin ostaneet yhdessä vauvalle Tripp Trapp -syöttötuolin sekä siihen kuuluvan istuinosan ja tarjottimen. Miehen vanhemmilta vauva sai leikkimaton, isomummulta rahaa ja miehen siskolta ihanat itse tehdyt villasukat, lapaset ja pipon. Kummitäti antoi nätin sydänkorun sekä Äiti & isä, kertokaa minusta -kirjan. Se on vähän vauvakirjan kaltainen, mutta tarkoitus on täyttää sitä halki vauvan lapsuuden aina syntymäpäivien yhteydessä. Ihana muisto siis, varsinkin, kun itse nautin juuri tuollaisten kirjojen täyttämisestä! Varsinainen vauvakirjakin oli mukana juhlissa toimittamassa vieraskirjan virkaa. Vieraskirja ja siihen kirjoitetut terveiset ovat mielestäni tosi kätevä konsepti, koska erillisiä kortteja ei tule välttämättä säilyttäneeksi vuositolkulla, ja ainakin ne menevät helpommin hukkaan kuin yksien kansien välissä olevat toivotukset.
Nyt meidän pieni on sitten viimeistään toivotettu virallisesti tervetulleeksi perheeseen, sukuun ja ystäväpiiriin <3