Vauvan siunausjuhlat

Viikonloppuna vietettiin vauvamme siunausjuhlia. Juhlat sujuivat oikein mukavasti ja oli kiva päästä juhlistamaan ihan virallisesti pienintä perheenjäsentämme. Kekkerit pidettiin kotonamme ja seurakuntamme pastori tuli siunaamaan vauvan. Siunaajan saamisessa olikin vähän hässäkkää, kun ensiksi pyytämämme oli sairaslomalla ja tuuraajaksi sovittukin sairastui vielä juuri juhlapäivänä. Onneksi saimme silti tutun ja mukavan työntekijän paikalle! Yhteislauluna oli Jumalan kämmenellä, pastori puhui hieman ja sitten siunasimme yhdessä vauvan. Varsinaisen siunauksen lisäksi ohjelmana oli vakio-ohjelmanumeromme eli vauvasta tehdyn visan täyttäminen. Vieraat saivat ehdottaa tulokkaalle muun muassa lempinimeä sekä sopivaa harrastusta.

Tarjoilut hoituivat hybridimallilla: tilasimme suolaiset syötävät tutulta vakiotekijältämme ja leivoin itse makeat. Suolaista olikin vierasmäärään nähden tosi reilusti. Kana- ja pastasalaattien (molemmista myös kasvisversiot parille vegevieraalle) sekä kala- ja kasvisvoileipäkakkujen lisäksi tuttavamme oli tehnyt vielä ekstraksi voisarvia sekä saaristolaisleipää. Lisäksi lapsivieraita varten oli lihapullia, nakkeja ja minitomaatteja. Makeiksi tarjoiluiksi tein valkosuklaa-juustokakun, mokkapalakakun sekä keksejä. Olen tehnyt keksejä ennenkin samalla ohjeella, ja silloin ne onnistuivat oikein hyvin, mutta jostain syystä taikinasta tuli tällä kertaa tosi kiinteää ja valmiista kekseistä sitä myöten enemmänkin kovia kökkäreitä kuin pehmoisia cookieita. Onneksi maku oli silti ihan kohtalainen ja muuta syötävää niin reilusti, etteivät yhdet keksit siinä paljoa haitanneet.

Juhlajärjestelyt sujuivat tarjoilujen puolittaisesta ulkoistamisesta johtuen kerrankin aika leppoisasti. Ehdin järjestellä juhlia rauhassa pitkin viikkoa isosiskojen ollessa päiväkodissa. Tein juustokakun ja keksit pakastimeen jo hyvissä ajoin. Viikonloppuna tarvitsi siis leipoa ainoastaan mokkapalakakku, joka oli sekin mukavan simppeli ja silti nätti ja herkullinen tarjottava. Siivouksesta yritin olla ottamatta liikaa stressiä – juhlien alettua ei kuitenkaan mene montaa minuuttia, kun eteinen on jo hiekassa ja pöydän alla ruoanmurusia.

Pahin kaaoshermostuminen tuntuu iskevän aina viimeisen puolen tunnin aikana, kun pitäisi saada vielä äkkiä kaikki viime hetken jutut kuntoon. Esimerkiksi ruokia kun ei viitsi laittaa tarjoilupöytään liian aikaisin lämpenemään. Nyt hoidinkin ihan kaiken mahdollisen jo aikaisemmin, ettei viime hetkeen jäisi niin paljon hommaa. Asettelin jo aamupäivästä mukit ja lautaset asemiin, nostelin keittiön tasoilta talouspaperirullat, leivänpaahtimet ja hedelmäkorit piiloon sekä puin lapset juhlatamineisiin, kun ruokailut oli hoidettu. Laitoin kukkamaljakon valmiiksi pöydälle ja raivasin olkkarin lattian tyhjäksi leikkimatoista ja sittereistä. Ihan perusjuttuja siis, mutta jostain syystä en ole aiemmin hoitanut niitä niin järjestelmällisesti pois alta, vaan puolet asioista on juolahtanut mieleen siinä viimeisen vartin kohdalla, kun pitäisi jo kiskoa itsellekin juhlamekkoa päälle ja saada vauvalle rusetti päähän.

Vauva juhli isosiskojen perinnettä jatkaen mieheni siskon neulomassa ihanassa mekossa. Se oli hänelle juuri sopiva, vaikka juhlien pito venyi jälleen lähemmäs 2,5 kuukauden ikää. En halunnut järjestää kekkereitä joululomalla, joten tämä tammikuun puoliväli oli oikein sopiva ajankohta. Me itse sekä kaikki vieraat olimme vieläpä terveinäkin. Ystäväperheeni, miehen veli tyttöystävänsä kanssa sekä miehen jo iäkäs mummu eivät päässeet tulemaan, mutta muutoin kaikki kutsutut saapuivat paikalle. Juhlaporukka käsitti noin viitisentoista aikuista, neljä lasta ja kaksi vauvaa. Vaikka paikalla oli ”vain” vauvan isovanhemmat, kolme tätiä perheineen, toinen isomummu sekä yksi ystävämme, oli siinä jo ihan riittävästi täytettä olohuoneeseemme. Isompien lastemme synttärikausi sijoittuu loppukesälle, joten useimmiten juhlissamme on pystynyt hyödyntämään ulkoterassia. Näin tammikuussa se ei tietenkään ollut käytettävissä, mutta ihan mukavasti mahduimme silti.

Vauva sai ihania lahjoja. Omat vanhempani antoivat kauniin helmikorun ja miehen vanhemmat söpön yksisarvissäästöpossun. Lisäksi vauva sai muun muassa unipussin, pikkupyyhkeitä, bodyn, kirjan ja sukkia. Aika moni antoi lahjakortin tai rahaa, onhan näin kolmannen vauvan kohdalla ja vieläpä heti joulun perään hieman hankala keksiä lahjaideoita. Hyviä ja käyttöön tulevia lahjoja joka tapauksessa kaikki!

Tämän viikon voikin ottaa rennosti, kun juhlat on juhlittu ja jääkaappi pullollaan tarjoilujen jämiä. Nyt meillä ei olekaan kekkereitä tiedossa ennen ensi kesää! Vauvan ensimmäiset juhlat ovat kyllä aina ikimuistoinen ja ihana tapahtuma. Olen hänestä niin iloinen ja kiitollinen, niin kuin tietysti myös kahdesta reippaasta isosiskostaankin <3