Vietetäänkö teillä nimipäiviä?
Kun olin lapsi, meillä vietettiin nimipäiviä joka vuosi. Ei mitenkään suurieleisesti, mutta kuitenkin sen verran, että ne toivat kivan piristyksen arjen keskelle. Tai no, yhtenä vuonna sain kyllä isovanhemmiltani toisen nimeni nimipäivänä nukkekodin alakerran, tarroja ja vielä jonkun muunkin lahjan, jota en enää muista – se oli tosi överiä ja muistelin sitä pitkään, mutta todellisuudessa lahja ei kyllä tainnut edes suoraan liittyä nimipäivään, vaan kauppareissu ja nukkekodin hankinta vain sattuivat osumaan tuolle päivälle. Yleensä nimppareiden kunniaksi sai onnittelun ja jonkin pienen lahjan tai herkkua. Edelleen äitini laittaa aina viestillä onnittelut, jos jommallakummalla meistä lapsista on nimipäivät.
Nyt vanhemmalla iällä nimipäivä ei varmaan edes muistuisi mieleeni ilman juuri tuota äitini onnitteluviestiä. Mieheni perheessä nimipäiviä ei ole vietetty ikinä mitenkään, ja hänen mielestään se on täysin turha ”merkkipäivä”. Tavallaan olen samaa mieltä, mutta toisaalta en ollenkaan. En itse vietä juurikaan edes synttäreitä enkä siinä mielessä kaipaa nimipäiviini mitään sen kummempaa juhlintaa. Toisaalta arjessa ei kuitenkaan ole koskaan liikaa juhlan aiheita, ja pieni muistaminen tai spesiaalius tuo aina hyvän mielen. Aivan hyvin nimipäivääkin voi siis käyttää aiheena ilahtua ja ilahduttaa. Onhan se hauskaa ja vähän pöhköä juhlia omaa nimeä, mutta en tiedä, miettiikö valtaväestö vaikka pääsiäisenäkään kovin paljoa sen alkuperää.
Vaikken itse ole aikeissa aloittaa ihmeempää nimppareiden viettoa omana nimipäivänäni, olen miettinyt, millaisen perinteen haluamme lapsillemme luoda. Minulle nimipäivä oli lapsena kiva pieni ekstrajuttu, joten haluaisin kyllä siirtää sen ilon eteenpäin. Vauvamme nimi on kuitenkin sen verran harvinainen, että sen puoleen etu- kuin toista nimeäkään ei löydy tavallisesta almanakasta. Lähes kaikille, erikoisemmillekin nimille on kuitenkin määritetty omat epäviralliset merkkipäivänsä. Googlasin tätä postausta kirjoittaessani huvikseni, milloin vauvamme nimipäivä olisi – ja se on hänen syntymäpäivänään. Voiko olla todellista, mikä sattuma! Varsinkin, kun olemme päättäneet nimen jo vuosia ennen vauvan syntymää, enkä tiennyt aiemmin edes sitä, kenen ”oikea”, virallinen nimipäivä hänen synttäreinään on.
Jos siis haluaisimme juhlistaa vauvan nimipäivää, pitäisi meidän käyttää hänen toisen nimensä epävirallista päiväystä. Tuntuu sen verran kaukaa haetulta, että pointti ehkä katoaa jo minunkin mielestäni liiaksi, vaikkei kalenteriin päätymisellä tietenkään sinällään pitäisi olla merkitystä juhlimisen kannalta. Sitä paitsi meillä on valmiina kaksi pojannimeä vauvan potentiaalisille sisaruksille, ja niistäkin vain toinen löytyy virallisesta almanakasta. No, onneksi vauva ei vielä ainakaan pariin vuoteen ymmärrä nimipäivänsä päälle kuitenkaan. Linjauksen päättämisellä ei siis ole mikään kiire. Olisi kuitenkin kiva kuulla, millaisia nimipäivänviettotapoja teillä muilla on. Onko Suomessa edelleen tyypillistä juhlistaa nimppareita, vaikka harvinaiset nimet yleistyvätkin koko ajan ja yhä harvemman etunimi löytyy kalenterista? Pidättekö nimipäivän muistamista olennaisena, vai onko se vain päivä muiden joukossa?