Viime viikon parhaat
Leipomus: Banaanilätyt. Tekaisin niitä perjantaina pitkästä aikaa välipalaksi koko perheelle, ja oikein maistuvia olivat omenasoseen ja pienen hunajalorauksen kera. Ensi kerralla pitää tehdä tupla-annostuksella!
Hemmottelu: Kasvohieronta. Olen käynyt tässä alkuvuonna muutamia kertoja hieronnoissa joululahjaksi saamallani lahjakortilla. Hieroja sijaitsee aivan kotimme vieressä parin minuutin kävelymatkan päässä, joten vaikken muuten ole käynyt vielä missään ilman vauvaa, puolen tunnin sessioiden ajaksi on ollut helppo irrottautua. Tällä kertaa kävin vaihteeksi kasvohieronnassa, joka oli ihanan rentouttava.
Piristys: Ystävien kyläilyt. Näimme tällä viikolla arkenakin poikkeuksellisen paljon kavereita, mikä oli kivaa. Maanantaina miehen (ja nykyään toki minunkin) kaveri tuli illaksi pelailemaan. Keskiviikoksi kutsuimme esikoisen päiväkotikaverin ekaa kertaa meille leikkitreffeille äitinsä ja pikkusiskonsa kanssa. Perjantaina pidin isommille lapsille ylimääräisen vapaapäivän päiväkodista ja serkkujen perhe tuli aamupäiväksi kyläilemään. Lisäksi kävimme torstaina omilla vanhemmillani ja sunnuntaina vuorostamme serkuilla kyläilemässä.
Peli: Keskustelupakka. Sain viime keväänä töiden kautta kyseisen pelin, ja olemme aina silloin tällöin iltaisin käyneet miehen kanssa kortteja läpi. Yleensä keskustelut ovat lähteneet rönsyilemään sen verran, että olemme ehtineet käsitellä vain muutaman kysymyksen kerrallaan. Tällä viikolla juttelimme taas lävitse parin kortin kysymykset.
Liikunta: Äiti-vauvapilates. Kuten taannoin kerroinkin, ilmoittauduimme vauvan kanssa kuuden kerran pilateskurssille yhdessä siskoni ja hänen vauvansa kanssa. Bussimatkoilla podcastien kuunteleminen ja kevyt vetreyttävä liikunta ovat piristäneet arkipäiviä vauvan kanssa.
Ostos: Kävimme lauantaina kirppareilla, joilta löytyikin iso kasa kaikenlaista. Itselleni ostin sinisen neuleen sekä khakinvärisen kukallisen mekon. Lisäksi isompana hankintana mies löysi Tori.fi:n kautta sähköpöydän, jota olikin kytännyt jo pidemmän aikaa. Valkoinen pöytä sopii hyvin makuuhuoneeseemme, ja löysimmepä kirppikseltä sitä täydentämään vielä valkoisen laatikostonkin. Se tuo kätevää säilytystilaa, kun sähköpöydässä ei ole valmiina minkäänlaista hyllytilaa.
Kuunneltava: Mike Wingerin Women in Ministry -sarja YouTubesta. Aloitin sarjan kuuntelun jo silloin, kun ensimmäiset osat ilmestyivät yli vuosi sitten. Jossain kohtaa se jäi kuitenkin minulta kesken, koska materiaalia oli niin paljon ja se vaati enemmän keskittymistä kuin kevyet hömppäpodcastit. Jonkin aikaa sitten Mike Winger sai viimein koko valtavan projektinsa viimeisen videon julkaistua, ja innostuin kuuntelemaan tämän viimeisen, yhteenvetomaisemman nelituntisen. Sen myötä halusin taas ottaa muutkin osat kuunteluun. Sarjassa on yhteensä yli 40 tuntia opetusta eri argumenteista ja Raamatun jakeista liittyen siihen, mikä naisen rooli tulisi olla seurakunnassa, avioliitossa ja yhteiskunnassa. Se on ollut tosi mielenkiintoinen, opettavainen ja perusteellinen ja suosittelen ehdottomasti kuuntelemaan, jos teema kiinnostaa. Mike Winger on tehnyt todella syvällisen taustatyön sarjaa varten, ja arvostan hänen panostustaan ja näkemyksiään aiheeseen.
Vapaa-ajan puuha: Blogi on ollut maaliskuussa hiljainen, koska inspiroiduin väkertämään omaa ”lastenkirjaa” lapsiamme varten. Vaikka yleisesti ottaen tykkään paljon enemmän kirjoittamisesta eikä piirtäminen todellakaan ole vahvuuksiani, nyt olen ahertanut nimenomaan kuvituksen parissa. Hahmottelin käsin piirroksen kirjan päähenkilöistä ja siirsin sen tietokoneelle väritystä ja parantelua varten. En osaa käyttää kuvanmuokkausohjelmaa kovinkaan kaksisesti, joten kohenteluprosessi kesti älyttömän kauan. Se oli kuitenkin oikeastaan tosi rentouttavaa tekemistä, kun kuunteli samalla podcastia. Nyt pitäisi saada tarinan runko valmiiksi, jotta voisin siirtyä seuraavan kuvan kimppuun.
+ Vähemmän paras: On ollut ihanaa, kun isommat lapset ovat viihtyneet ja nauttineet ulkoilusta kahdestaan kotipihassa. Vähemmän auvoisana juttuna taapero tosin naarmutti kotimme ikkunan kivellä. Lapset ”siivosivat” ikkunalautaa hieromalla siihen lunta, ja enpä sitten ollut heti tarkkana, kun keskimmäisellä olikin kädessään kivi ja hän halusi ”puhdistaa” myös ikkunan. Nooh, toivottavasti naarmut saa hiomalla pois eikä korjaus maksa maltaita, kun joskus muutamme tästä asunnosta pois… Näköjään joka lapsen täytyy naarmuttaa kivellä jotakin. Esikoisemme nimittäin ”piirsi” noin vuosi sitten naarmut automme kylkeen. Onneksi ne olivat aika pienet ja huomaamattomat, eikä menopelimme mikään uusi tai erityisen upea muutenkaan. Mutta toivoisin kyllä, että tämä perinne voisi katketa tähän kolmanteen epeliimme!