Viimeisellä kolmanneksella mennään: tämänhetkiset raskauskuulumiset

29. raskausviikko vaihtui tänään, eli kolmannella kolmanneksella mennään! Tuntuu, että alkuraskauden pahoinvoinneista ja epätodellisesta olosta on jo ikuisuus, mutta samalla toinen kolmannes tuntuu hujahtaneen ohi äkkiä. Vaikka itse raskaus on sujunut loistavasti ja kiintymys vauvaan vahvistunut liikkeiden tuntemisen myötä, en ole tainnut vielä ihan sisäistää, että alle kolmen kuukauden päästä olen oikeasti kahden lapsen äiti. Koska laskettu aika on vasta kesän jälkeen, siihen tuntuu olevan ikuisuus – onhan tässä ensin edessä lomat ja esikoisen päiväkodin aloitukset sun muut. Mutta eihän siihen oikeasti ole enää pitkä aika. Vaikka vauvavuodesta on jo kertaalleen kokemusta, tuntuu vaikealta muistaa, millaista se arki ihan pienen kanssa onkaan.

Oloni on pysynyt edelleen oikein hyvänä ja olen yhä samaa mieltä kuin esikoisen raskausaikana, että raskaana oleminen on (ainakin ekan kolmanneksen jälkeen) ihanaa. Ainoastaan yksi tuttu vaiva viime raskauden loppupuolelta on tehnyt paluun. Jos istun pitkään, alkaa kylkiluiden alta särkeä – kasvava kohtu jotenkin painaa ikävästi. Asentojen vaihtelu onneksi vähän auttaa, eikä vaiva ole mitenkään kovin häiritsevä, eli helpolla olen taas päässyt. Harjoitussupistuksiakaan ei ole juuri tullut, joku hassu yksittäinen lähinnä silloin, jos kävelen reippaammin pidemmän aikaa. Jaksan hyvin lenkittää koiraa pitkähköjäkin matkoja, mutta tahtini on myös selvästi vähän hiipunut. Etenkään vaunuja työntäessä en jaksa harppoa menemään samaa vauhtia kuin aiemmin.

Viimeisin neuvola oli jo muutama viikko sitten, ja aiemmasta hässäkästä huolimatta käynti oli tosi positiivinen. Juttelimme yllättävänkin paljon ja pitkään tulevaisuudesta, imetyksestä, taaperosta ja kaikesta mahdollisesta. Sain sähköisen äitiyskortin tulostettuna mukaani ja seuraavan käynnin lomakkeet täytettäväksi kotiin. Kaikki mitat olivat ok, sf-mitta pysytteli edelleen keskikäyrän tuntumassa ja hemoglobiini oli noussut tosi hyvin. Olenkin nyt hieman harventanut rautalisän syömistä. Myös paino oli ottanut vähän isomman harppauksen ylöspäin ja sitä on tullut lähtötilanteeseen verrattuna yhteensä reilut neljä kiloa. Tosin omasta mielestäni painon seuraaminen menee joka tapauksessa enemmänkin ”kiva pieni lisätieto” -kategoriaan – terveellisiin elämäntapoihin kun kannattaisi raskausaikana jokaisen pyrkiä painonnoususta riippumatta.

Sen verran kolmannen kolmanneksen alku on pistänyt valmistautumistöppösiini vauhtia, että olen kerännyt puhelimeen listan asioista, jotka pitäisi vielä hoitaa. Esimerkiksi hankintoja olemme tehneet toistaiseksi melkeinpä huvittavan vähän ekaan raskauteen verrattuna: hommanneet toisen pinnasängyn kirpputorilta, ostaneet siihen kosteussuojan ja hankkineet rattaisiin seisomalaudan esikoiselle. Kävinkin juuri kurkkaamassa tätä helmikuista postaustani, että mitäs kaikkea muuta olinkaan suunnitellut vauvan vielä tarvitsevan, haha. Oikeasti tähdellistä hankittavaa nimenomaan jo nyt raskausaikana taitavat olla enää vain petivaatteet, tutit, vaipat ja vauvakirja.

Esimerkiksi imetystyynyn suhteen olen tullut vähän siihen tulokseen, että viitsiikö sitä sitten aina kuljettaa mukana huoneesta toiseen esikoisen perässä? En halua tehdä turhia ostoksia, joten koska nyt toisen kierroksen opettamalla rentoudella tiedän kauppojen olevan auki vielä synnytyksen jälkeenkin, aion jättää kaikki vähänkään epäilyttävät hankinnat odottamaan oikean tarpeen ilmenemistä. Esimerkiksi toisen kylpyammeen ostaminen ei tule ajankohtaiseksi ennen, kuin vauvakin osaa istua itsenäisesti ja sisarukset voivat kylpeä samanaikaisesti, ja samoin juniorituolia esikoiselle tarvitsee miettiä vasta sitten, kun vauva aloittaa puolen vuoden kieppeillä kiinteiden syömisen.

Ainoa hieman mietityttämään jäänyt seikka hankintojen suhteen on päätöksemme yrittää selviytyä ilman tuplarattaita. Silloin talvella alkuraskaudessa jotenkin kuvittelin esikoisen kehittyvän hurjaa vauhtia ja olevan nyt kesällä jo paljon isompi kuin mitä hän oikeasti onkaan, mutta tuo taaperoinenhan on vielä ihan pieni! En ole kovin vakuuttunut, että hän suostuu seisoskelemaan laudallansa ainakaan kovin pitkiä aikoja kerrallaan, puhumattakaan, että uskaltaisin luottaa hänen varmasti kävelevän itse muualle kuin parinsadan metrin päähän leikkipuistoon. Mutta no, näin mennään nyt ainakin aluksi. Voihan ne tuplarattaat(kin) hankkia synnytyksen jälkeen sitten, jos kantorepun ja seisomalaudan kanssa taiteilusta ei yksinkertaisesti tule mitään.

Vähän valmisteluja olen kuitenkin hoitanut, hain nimittäin varastosta laatikollisen esikoisen vanhoja vaatteita ja järjestelin ne kaappiin. Pyykkäysurakkaan en ole vielä ryhtynyt, mutta kävin vaatteet läpi ja kirjoitin puhelimen muistiin muutamia tärppejä, joita voi katsella kirppiksiltä siltä varalta, että jotain erityisen ihanaa osuu vastaan. Koska tuleva vauvakin on tyttö, mitään vaatehankintoja ei ole välttämätöntä tehdä, mutta huomaan, että jo tässä parissa vuodessa lastenvaatemakuni on ehtinyt muuttua hieman. Esikoisen raskausaikana en vielä osannut kiinnittää yhtä tarkasti huomiota vaatekokoelman yhdisteltävyyteen ja helppokäyttöisyyteen kuin nykyisin. Makuni on myös muuttunut tyttömäisempään suuntaan: siinä missä esikoisen pienimmät vaatteet ovat pääosin hyvin sukupuolineutraaleja tai jopa poikamaisia, nykyään puen hänelle paljon enemmän selvän tyttömäisiä asuja. Mutta on joka tapauksessa kiva fiilis vauvan vaatteiden suhteen, kun mitään pakollisia tarpeita ei ole, vaan kyse on vain kokoelman täydentämisestä. Ei tarvitse ostaa mitään vain siksi, että täytyy, vaan jokaisen mahdollisen hankinnan voi tehdä yksinomaan siksi, että vaate on superihana.

Postauksen kuvat on otettu 26. raskausviikolla