Virkkausvimma

Käsityöinspiraationi kulkee vahvasti kausissa. Nyt viime kuukausien aikana olen innostunut taas oikein toden teolla virkkaamaan. Oikeastaan melkein aina, kun minulla on ollut vapaa hetki, olen laittanut podcastin pyörimään ja virkannut siinä kuunnellessani. Virkkuuprojektien painopiste on ollut talvisissa asusteissa: olen tehnyt useamman kappaleen lähes samanlaisia pipoja ja kaulureita. Kun mallit ovat tulleet tutuiksi (ja tosi simppeleitä ne ovatkin), on ollut helppoa laittaa aivot narikkaan ja keskittyä kuuntelemaan jotain ihan muuta, kun kädet ovat osanneet toimia melkeinpä itsestään. Olen jo niin tottunut virkkaukseen, että kun sain juuri viimeisimmän pipoprojektin valmiiksi, tuntui oudolta istua kuulokkeet korvilla ilman mitään tekemistä käsille.

Ensimmäisenä isompana projektina tein kaulurin esikoiselle. Aiempina vuosina olen suosinut kypärämyssyjä, mutta viimevuotinen oli tälle talvelle jo liian pieni. Sopivaa kypärämyssyä ei tullut kirppareilla vastaan, joten ostimme hänelle täksi vuodeksi ihan tavallisen pipon. Sen kanssa niska ja kaula jäivät kuitenkin paljaiksi. Kauluri tuli siis oikeasti tarpeeseen. Valitsin kauluriin Housen Onni-merkkistä vaalean lilaa lankaa, joka oli jäänyt yli aiemmasta virkkuuprojektistani. Esikoisemme lempiväri on violetti, ja lankaa sattui olemaan jäljellä juuri passeli määrä kauluriin.

Hyödynsin kaulurissa tätä ohjetta. Oma lankani oli kuitenkin tutoriaalissa käytettyä ohuempaa. Koosta tuli siis sopiva 4-vuotiaalle, vaikka tein saman verran aloitussilmukoita kuin ohjeessa. Tai kyllä esikoisen kauluri aikuisellekin menee, kuten yllä olevasta kuvasta näkyy, mutta hartioille laskeutuva osuus on minulle puettuna vähän liian lyhyt ja nousee ylöspäin. Kun äitini tykästyi esikoisen kauluriin ja halusin tehdä hänelle samanlaisen mutta vaaleanpunaisen joululahjaksi, lisäsin aloitussilmukoiden määrää hieman. Käytin Novitan 7 veljestä -lankaa Fazerin kanssa yhteistyössä tehdyssä Geisha-värissä. Aikuisen kokoista kauluria varten tein 47 alkusilmukkaa. Kerroksiin virkkasin 27 kiinteää silmukkaa, väliin kaksi puolipylvästä ja reunaan 18 pylvästä.

Kaulureiden ohella olen ahertanut pipojen parissa. Tein jo aiemmin syksyllä vauvalle pipon vastasyntyneen koossa tällä ohjeella. Ohje on tosi simppeli: sen kun virkataan suorakulmio, ommellaan se putkiloksi ja kiristetään toinen pääty yhteen. Lokakuussa tein toisenkin pipon suuremmassa koossa, koska se oli tarkoitettu lähetettäväksi Operaatio Joulun lapsi -pakettiin. Patmos-lähetyssäätiön keräyksessä lähetetään hyödyllisiä ja ilahduttavia kenkälaatikkopaketteja ukrainalaisille, moldovalaisille ja romanialaisille lapsille. Me teimme tänä vuonna lahjan 2-4-vuotiaalle tytölle, omien lapsiemme ikää ja sukupuolta myötäillen. Hyödynsin pipoon kaapista valmiiksi löytyneitä lankoja. Persikanvaaleanpunainen kerä riitti juuri ja juuri pipoon, ja tupsun tein kaksivärisesti valkoisesta ja harmaasta jämälangasta.

Tekemissäni pipoissa minua kuitenkin häiritsi hieman se, että ohjeessa hatun päälaelle jää väistämättä pieni reikä. Vauvan versiossa sillä nyt ei ollut niin väliä ja tupsupipossa kolo jäi tupsun alle, mutta seuraaviin pipoihin halusin saada reiän umpeen. Löysin onneksi tämän videotutoriaalin, jossa ongelma on ratkaistu helposti ja näppärästi. Ohje on lähestulkoon sama kuin aiemmin tekemänikin, mutta reunaan tehdään aina pieni pätkä piilosilmukoita, jotta kolo kuroutuu lopuksi kiristettäessä pois. Tein tällä uudistetulla ohjeella tummanharmaan pipon joululahjaksi isälleni, vaaleansinisen itselleni talvikäyttöön sekä turkoosin, paksun chunky-version lahjoitukseen.

Alun perin tuon chunky-pipon piti tulla omaan käyttööni. Tein pipon ihan ex tempore, kun näin paksua Novita Hygge Wool -lankaa tarjouksessa. En ollut aiemmin virkannut tällaisella tosi paksulla langalla, joten oli outoa, kun työ eteni niin nopeasti! Lankakerä tosin riitti paljon pienempään määrään kuin olin arvioinut, joten jouduin hakemaan vielä toisenkin kerällisen saadakseni aikaan pipon. Vaikka tällaisella paksulla langalla saa tehtyä todella nopeasti paljon, olin ehkä vähän pettynyt lankaan. Se ei ollut tasalaatuista, vaan eka rulla oli tosi vaihtelevan paksuista. Joissain kohdissa lanka oli superpaksua, toisissa taas melko ohutta. Jäljestä tuli sen vuoksi hieman epätasaista. Lisäksi minulla oli käytössäni vain koon 6 koukku, joka oli vähän turhan pieni niihin muhkeimpiin kohtiin. Toinen lankarulla oli kuitenkin normaali ja hyvälaatuinen, joten ehkä ensin ostamani oli vain joku maanantaikappale?

Kahdella lankakerälläkin tehtynä chunky-piposta tuli lopulta vähän turhan kireä omaan päähäni. En kuitenkaan viitsinyt ostaa enää kolmatta kerää, koska lanka oli aika hintavaa ja siitä olisi jäänyt niin paljon hukkaan. Pipo pääsee siis lahjoitukseen. Uskoisin sen olevan jollekulle (omiani hieman vanhemmalle) lapselle oikein passeli.

Sellaisia projekteja! Seuraavana olen miettinyt, josko tekisin itselleni säärystimet. Innostuin raskaana ollessani käyttämään enemmän hameita, ja näin talviolosuhteissa villaisista sukkiksista huolimatta lisälämmike jalkoihin ei olisi pahitteeksi. Minulla on kyllä miehen siskon tekemät tosi kauniit pitkät villasukat, mutta juuri mihinkään kenkiini ei mahdu villasukkia. Siksi säärystimet olisivat käytännöllisemmät. Aloitin jo tekemään säärystimiä vaaleanpunaisesta langasta, mutta en oikein ole tyytyväinen niiden ulkoasuun. Käytin jälleen ohjevideota ohuempaa lankaa, joten jouduin kaventamaan huomattavasti enemmän ja omasta päästäni saadakseni istuvan säärystimen. Pelkillä pylväillä virkaten säärystimestä tuli myös ehkä vähän tylsän näköinen.

Pitäisi ehkä kokeilla jotain haastavampaa, kuviollista mallia, kun olen nyt saanut tähän pohjalle lämmiteltyä jo usealla helpolla virkkuutyöllä. Toisaalta aivot narikkaan -virkkuut ovat olleet minulle mieleisiä, kun ei tarvitse koko ajan katsoa ohjetta tai keskeyttää podcastia tietääkseen, mitä tehdä. Voi myös olla, että jätän virkkaamisen hetkeksi aikaa tauolle. Joulukuussa virkkasin niin paljon, jotta ehdin saada kaikki joululahjatyöt valmiiksi, että pieni breikkikään ei olisi pahitteeksi.