Vuoden ekat mökkeilyt
Hei hetken hiljaiselon jälkeen! Vietimme koko perhe viimeiset viisi päivää mökillä. Somea selatessa tuntuu, että puoli kylää hyödynsi helatorstain ekstravapaapäivän sekä ihanan kesäisen sään karkaamalla mökille. Niin myös mekin, joskin käytimme torstain pakkailuun, kokkailuun ja valmistautumiseen (iltapäivällä kaverin kanssa pelailua unohtamatta) ja hurautimme perille vasta perjantaiaamuna. Tyypillisesti olemme hoitaneet mökin ruokahankinnat vasta perillä lähi-ABC:ltä, mutta nyt päätimme kerrankin ennakoida ja hoitaa ostokset etukäteen Prismassa. Säästyi pitkä penni, vaikka haimmekin pariin otteeseen täydennystä pikkukaupasta.
Vähän etukäteen pohdin, millaista taaperon kanssa mökkeily olisi tänä kesänä, kun edelliskerrasta on kuitenkin vierähtänyt jo melkein vuosi. Viime vuonna esikoinen oli vasta alle vuoden ikäinen pikkuinen, jolle oli helppo pakata evääksi pilttiä ja jonka huviksi riitti ruohossa konttaaminen ja pari pientä lelua. Nyt lähempänä kahden vuoden ikää taaperon ruokailu- ja puuhatarvikkeita täytyi miettiä paljon huolellisemmin. Vaikka neiti syö periaatteessa samaa ruokaa kuin mekin, perinteiset mökkiateriamme tyyliä grillattavat ja hampurilaiset eivät hänelle oikein kelpaa. Kokkasin siksi jo torstaina kotona makaronilaatikkoa mukaan otettavaksi, että taaperollekin olisi mökillä mieluisaa syötävää. Lelujen kanssa yritimme pysyä minimalistisella mutta mieleisellä linjalla: ulkoiluun hiekkalelut, saippuakuplia ja vauvan rattaat, sisälle joitain kokkailuleluja, nukke sekä pieni lastenpiano.
Mutta turhaan pohdiskelin, koska taapero oli aivan ihanaa mökkiseuraa! Ja onhan hän vieläkin tosi pieni, ilahtuu hellyyttävän höpsöistä pienistä asioista. Kun siivosimme mökin kaappeja, neiti ihastui ikihyviksi, kun sai 80-luvun tyyliset muoviset rannerenkaat leikkeihinsä. Hän kuljeskeli joka päivä ne nilkassa kilisten pitkin mökkiä. Ulkona hittejä olivat kivien järjestely laiturille (taapero totesi aina tätä puuhaa kaivatessaan ”vettä” ja lähti työntämään tomerasti nukenrattaita järvelle päin) sekä tietysti lehtien ja sammalen alta esiin kaivettu hiekkalaatikko. Mökin hiekkalaatikko on peruja suoraan omasta lapsuudestani: sen äärellä on tullut pidettyä lukuisina kesinä siskon kanssa hiekkaleivoskahvilaa jo edesmenneille isovanhemmillemme. Yli viidentoista vuoden huoltoväli näkyi, ja laatikon reunat olivat jo aivan lahot. Muoviset hiekkalelut olivat kuitenkin kestäneet yllättävän hyvin. Heitin vain parit halkeilleet roskiin, ja suurin osa jäljelle jääneistä oli aivan kelpo kunnossa.
Mökkeily sai kyllä kaipaamaan omaa pihaa taas entistäkin enemmän. Miten kätevää oli, kun ulos saattoi painella vaikka jo seitsemältä aamulla ja oma piha puuhineen oli heti oven takana. Vaikka kaupunkikeskustan leikkipuistoilukin on ihan kivaa, kertyy ulkoilua päiviin aivan eri tavalla, kun voi itse samalla vähän haravoida tai tehdä pihahommia taaperon puuhatessa vieressä omiaan. Valitettavasti asuntotarjouksia ei vain ole edelleenkään kuulunut. Saa nähdä, joudummeko kärvistelemään vielä tämänkin kesän kuumassa kerrostaloasunnossamme. Toivoisin, että muutto onnistuisi hyvissä ajoin ennen vauvan syntymää, mutta juuri nyt ei ole kovin toiveikas olo. Vaikka toki sopivan asunnon löytyessä asiat voivat loksahtaa kohdalleen nopeastikin.
Noin ylipäätään minulla on silti tosi hyvä fiilis ensi kesästä. Kesäkuussa jatkan vielä rennolla otteella gradun kirjoittamista, mutta paljon olen varmasti myös taaperon kanssa kotosalla. Mies pystyy pitämään työharjoittelustaan vapaata todella joustavasti, eli saatamme hyvin karata mökille jo aika pian uudestaankin. Ja kun harjoittelu kesäkuussa päättyy ja puoliso saa myös opparinsa tehtyä, olemme suunnitelleet lomailevamme heinäkuussa koko perheenä yhdessä. On ihana päästä nauttimaan vielä yhteisestä kesästä kolmen hengen poppoona ennen, kun vauva luultavasti aivan elokuun lopulla syntyy.