Vuoden lopun kuulumisia

Moi pitkästä aikaa! Blogi on ollut taas pienellä hiljaiselolla, ja tuskin ihan lähiaikoina pääsenkään palaamaan kovin tiheään postaustahtiin. Meille kuuluu kuitenkin tosi hyvää. Vuosi lähenee loppuaan, ja samalla tuntuu, että omassa elämässäkin on yksi kausi tulossa päätökseen. Joulusta alkaa esikoisen parin viikon loma, mutta sen jälkeen päiväkotiin meneekin hänen lisäkseen myös kuopus. Taaperolle järjestyi hoitopaikka samasta päiväkodista, jossa esikoinenkin on. Kotiäiteilyn päättymisen myötä minunkin on ensi vuonna aika keskittyä lastenhoidon lisäksi opiskeluihin ja töihin.

Opiskelukuvioni näyttävät onneksi tällä hetkellä oikein mukavilta. Nyt viime aikoina en ole saanut juurikaan aikaiseksi työstää gradua, mutta uskon saavani sen hyvin pakettiin tammikuussa, kun kalenterissa on pari viikkoa tyhjää. Sain aiemmin syksyllä ohjaajalta oikein myönteistä palautetta ja hän oli samaa mieltä kanssani, ettei tutkielmasta enää paljoa puutu. Helmikuussa aloitankin sitten viimeisen opiskelusuoritukseni eli työharjoittelun. Löysin itselleni kivan harjoittelupaikan, joka sijaitsee kotimme lähellä ja jossa toivomani 80 prosentin työaika onnistuu.

Alun perin itse asiassa ajattelin, että menisin mieluummin harjoitteluun hieman eri tyyppiseen paikkaan. Tuleva harjoittelupaikkani ei ole ainakaan näin etukäteen arvioituna ihan sitä, minkä kokisin itselleni luontevimmaksi työkentäksi. Toisaalta ehkä juuri siksi se onkin juuri paras mahdollinen harjoittelupaikka. Saan totutella minua jännittävään ja vähemmän luonteenomaiselta tuntuvaan työhön harjoittelijastatuksella, ilman tavallisen työntekijän täyttä vastuuta. Uskon, että kun sopeudun tähän tulevaan harjoittelutyöhöni, tulevaisuudessa muut työpaikat eivät tunnu enää ollenkaan niin jännittäviltä! Lisäksi paikka on sen tyyppinen, että sieltä on varmasti helppo saada jatkossakin töitä niin halutessaan. Alkuperäisissä ykköstoivomuksissani harjoittelijan olisi täytynyt työskennellä ilman palkkaa ja työllistyminen niihin heti valmistumisen jälkeen ilman pitkää alan kokemusta olisi erittäin epätodennäköistä. Loppujen lopuksi olen siis tosi tyytyväinen saamaani paikkaan. Uskon, että se on juuri oikea minulle tähän hetkeen.

Lapsille kuuluu niin ikään oikein hyvää. Kuopuksella kesti ensiaskeleiden jälkeen melkein pari kuukautta sulatella taitoaan, mutta nyt hän on jo pitkään liikkunut pelkästään kävellen. Sanojakin tulee useampia ja hän tapailee usein perässä, mitä hänelle juttelee. Suosikkisanoja ovat mm. ”pupu”, ”vauva” ja ”pallo”, ja varsinkin palloja bongaillaan ahkerasti milloin kirjojen kuvista, milloin ihan oikeasti vaikka sohvan alta. Kuopus jaksaa nykyään jo aika hyvin kuunnella kirjojen lukemista, joten siitä on tullut mukava yhteinen juttu molempien lasten kanssa puuhailtavaksi. Imetys päättyi kuun alussa, kun taaperon imuote alkoi taas tuntua ikävältä, joten nyt parin viikon ajan pienempikin neiti on ollut yksinomaan kiinteällä ruokavaliolla. Kuten etukäteen jo arvasinkin, lopetus sujui täysin kivuttomasti: nyt vain menemme iltaisin suoraan iltapuuhiin lastenhuoneeseen isosiskon ja isin kanssa. Esikoinen on viihtynyt hyvin päiväkodissa ja tämän hetken hittijuttuja ovat Kanin Loikka -lautapeli, värityskuvat sekä vesiväreillä maalaaminen.

Toiveena tulevalle vuodelle olisi lähinnä enää se, että puolisolle löytyisi vihdoin töitä. Hänen keskeisen osaamisalueensa työpaikat tuntuvat olevan tällä hetkellä todella kiven alla. Mies on nyt opiskellut ahkerasti erästä laajaa kurssia laajentaakseen osaamistaan, ja tietysti olemme ehtineet viettää yhteistä perheaikaakin enemmän. Lisäksi toive kolmannesta lapsesta on tullut vähitellen ajankohtaisemmaksi. Kirjoitan varmasti joskus myöhemmin tarkemmin ajatuksiani aiheesta, mutta tällä hetkellä haaveenamme olisi, että ensi vuonna perheessämme voisi olla viisi jäsentä. Jännityksellä siis odotellaan, mitä tuleva vuosi mahtaa tuoda tullessaan!