Yhtäkkiä jo toisella kolmanneksella
Kännykkäsovellus kertoo, että raskauteni on edennyt jo 15. viikolle. Tässä kolmannessa raskaudessa olenkin ehtinyt vilkuilla sovellusta tasan sen verran, että olen pysynyt viikon-parin tarkkuudella kärryillä siitä, mikä raskausviikko kulloinkin on meneillään. Muutoin raskaus on jäänyt arjessa todella taka-alalle. Töissä on ollut nyt viimeisen kuukauden ajan tosi kiireistä. Siinä missä ehdin maaliskuussa vallan mainiosti välillä selailla vanhoja koulutusmateriaaleja, nyt to do -lista paukkuu ja lähes joka päivälle tuntuu tupsahtavan jotain uutta ja akuuttia hommaa. Onneksi työ on silti edelleen supermielenkiintoista ja yhteishenki työporukan kesken hyvä. Koska en myöskään näin harjoittelijana ole yksin vastuussa mistään, en ole kokenut hektistä tahtia stressaavaksi.
Töihin ja perusarkeen keskittymisen on mahdollistanut tietysti myös se, että olen edelleen voinut vallan mainiosti. Pahoinvointi on pysynyt samanlaisena kuin koko alkuraskauden ja viime aikoina oikeastaan kadonnut kokonaan. Välillä jotkut ruoat eivät maistu ja välipaloja pitää napsia useammin, mutta muutoin olo on ollut koko ajan varsin normaali. Viime viikolla sain kyllä taas yhden migreenikohtauksen. Se osui kuitenkin sopivasti iltaan ja pääsin vetäytymään nukkumaan saman tien, kun kädet alkoivat puutua, joten vältin pahimman oksennus- ja päänsärkyrumban. Pääsin seuraavana päivänä töihinkin, vaikka kieltämättä pariin kertaan minulla meinasi tulla oksennus ja päivän jälkeen olin niin uupunut, että nukuin reilun tunnin päikkärit. Migreeni on kuitenkin edelleen käytännössä ainoa selvästi häiritsevä raskausoireeni. Kun ajatukset ovat olleet niin vahvasti muissa asioissa, tuntuu, etten ole juuri edes huomannut olevani raskaana.
Alavatsani on jo selvästi pyöristynyt, mutta yllättävän hyvin raskauden on silti saanut halutessaan piilotettuakin. En ole käyttänyt vielä kertaakaan mitään raskausvaatteita, vaan korkeavyötäröiset farkut ja löysät neuleet ovat kätkeneet mahan helposti. En usko, että esimerkiksi töissä kukaan on kiinnittänyt huomiota mahaani. Minulla oli viime viikolla haastattelu töiden jatkosta, ja sitä on luvassa, kuten ajattelinkin. Vakipaikkaa en kylläkään vielä voi saada, koska saan todistuksen kouraani vasta elokuussa huolimatta siitä, että kaikki opinnot tulevat nyt toukokuun aikana valmiiksi. Minulle tehdään kuitenkin määräaikainen sopimus syyskuun loppuun asti ja voin hakea vakipaikkaa uudelleen silloin. Tai toki jään jo lokakuussa äitiyslomallekin, mutta noh, ainakaan teoriassa raskaus ei saisi vaikuttaa paikan saamiseen… Joka tapauksessa töitä on nyt varmasti tiedossa ainakin äitiysloman alkuun asti, mikä on tietysti kiva juttu.
On ollut tavallaan ihan mukava elää tämä alkuraskaus ns. normaalia elämää ja keskittyä työkuvioihin. Uskon, että ehdin fiilistellä vauvajuttuja ihan riittävästi sitten syksymmälläkin. Siskollani on laskettu aika kesällä, ja luultavasti viimeistään hänen pienokaistaan ihastellessa itsellenikin konkretisoituu, että meille on tosiaan tulossa kolmas vauva. Toki ihan hirveän montaa viikkoa omakaan vatsani ei varmasti enää mene turvotuskategoriaan, joten olen ajatellut kertoa raskausuutiset töissä tässä muutaman viikon sisään. Sain myös vihdoin aikaiseksi varata ajan verikokeisiin, ja ensi viikolla voisi jo tehdä varausta rakenneultraan. Esimerkiksi sosiaaliseen mediaan olen ajatellut päivittää raskausjuttuja vasta sitten hyvän matkaa puolivälin jälkeen.
Olen ollut nyt niin vahvasti työvaihteella, että syksyn ja äitiysloman ajatteleminen tuntuu tässä kohtaa vielä todella kaukaiselta. Mutta onhan se ihanaa jäädä taas kotiin vauvan kanssa ja leijua siinä kiireettömässä arkikuplassa, jossa vastuuta tarvitsee kantaa ”vain” lapsista ja kodista. Esikoinen ja kuopus ovat sopeutuneet sen verran hyvin päiväkotiin, että he jatkavat syksylläkin siellä lyhyemmillä tunneilla ja ekstravapaapäivien kera. Esikoisen kanssa olin todella ahkera vauvaharrastaja ja edellisen bebenkin kanssa kävin äitiyspilateksessa, joten pitää miettiä, josko keksisin jonkun kivan harrastuksen sitten uudenkin minin kanssa. Aiemmilla kerroilla samaan aikaan äitiyslomailleet kaverit ovat palanneet jo aikoja sitten työelämään eikä heille ole tiedossa uusia pieniä, mutta onneksi siskonikin on nyt ensi vuoden vanhempainvapaalla. On kiva, kun arkiaamupäiviinkin on mahdollista saada edes silloin tällöin aikuisseuraa.
Hankimme tällä viikolla isommille tytöille kerrossängyn, ja parhaillaan tätä postausta naputellessani kuopus nukkuu ensimmäistä kertaa päiväuniaan alapedissä. Tosi hienosti hän jäi sinne heti nukkumaan! Vaikka pinnasänkyä olisi voinut vielä hyvin käyttää vanhemmaksikin, tuli vaihdoksen myötä lastenhuoneeseen hetkellisesti mukavasti lisätilaa. Ja onpahan nyt pinnasänky vapautettu seuraavaa tulokasta odottamaan. Taapero on tottunut nukkumaan tavallisessa sängyssä päiväkodissa, ja laitoimme kerrossänkyyn pinnasängyn reunapehmusteen hieman lisälaitaa ja turvallisuudentunnetta luomaan. Toivon mukaan yötkin alkaisivat siis sujua heti mutkattomasti isojen pedissä. Muutenkin huomaan, että kotia on alkanut jo pikkuisen miettiä siltäkin kannalta, että loppusyksystä meitä on tosiaan viisi. Saimme miehen siskolta muutaman vauvalelun tulokasta odottamaan, ja rakenneultran jälkeen aion perata lävitse vauvanvaatekokoelmat.
Kyllä tämä raskaus- ja vauvameininki siis alkaa ehkä pikkuhiljaa meillekin hiipiä! Parina aamuna olen jo kuulostellut, tuntuisiko mahassa jotain ihan pientä liikehdintääkin. Mitään kunnon potkuja en todellakaan ole vielä tuntenut, ja edellisessä raskaudessa liikkeet taisivat alkaa tuntua siinä 17. viikon jälkeen. Mutta eipä siihenkään enää kauaa ole. Varmasti liikkeiden tunteminen konkretisoi raskautta heti hurjasti lisää, kun tällä kertaa emme tosiaan ole käyneet edes missään ultrassa miniä tsekkaamassa.