Me kaksi eksynyttä muutamme nyt yhdessä elämämme suunnan

Eilen silmiini osui sattumalta somessa viesti ”tee niitä asioita, joista nautit – silloin olet onnellinen ja tulet kokemaan tulevaisuudessa upeita asioita”.

Se oli hyvä muistutus siitä, mitä elämäni oli vielä muutama vuosi sitten.

Mutta sitten koko elämä muuttui. Isäni kuoli, meni terveys, jouduin lopettamaan rakastamani yritystoiminnan, erosin pitkästä parisuhteesta, jouduin luopumaan ihanasta omakotitalosta  ja jouduin aloittamaan elämäni uudelleen 45 vuotiaana.

Viimeisen vuoden aikana olen saanut kuitenkin nauraa joka ikinen päivä ja kiitos siitä kuuluu tuolle viiskymppiselle, komealle pojan klopille, johon rakastuin. Mieheen, joka kaivoi sisältäni takaisin sisäisen lapseni ja muistutti siitä, että ei elämä ole niin vakavaa. Ja mikä parasta, minut hyväksyttiin juuri sellaisena kuin olen.

Meillä on kuitenkin ongelma, joka saa aivan liian paljon pahaa mieltä aikaan, molemmille. Asia, jolle olemme viimein tekemässä jotain.

Olen hyvin herkkä ja intuitiivinen ihminen ja viime öinen uni oli merkki suuresta muutoksesta elämässä. Ja se on positiivinen.

Unessa hyppäsimme yhdessä junaan ja matkustimme rauhallisesti kohti tuntematonta. Näkemäni matkustusunet ovat aina toteutuneet, jotain on siis elämästä opittu ja on aika kääntää uusi sivu.

Mitä sitten ovat ne asiat, joista nautin, kuten alussa kirjoitin? Yksi niistä on tämä, kirjoittaminen.