Mainitsin ensimmäisessä kirjoituksessani parisuhteessamme kärjistyneen ongelman. Se on alkoholin liikakäyttö. Asia, jonka ympärillä olemme viettäneet mielettömän hauskan kesän ja vähän pitkin vuottakin. Syksyn tullen se alkoi kuitenkin aiheuttaa välillemme pahoja riitoja, syyllistämistä, mustasukkaisuutta ja epäilyksiä siitä, mitkä ovat todelliset tunteemme toisiamme kohtaan.

Tiedostin kuitenkin jo ensimmäisten pitkien viikonloppujen jälkeen syyskuussa 2021, että tulemme viettämään yhdessä hyvinkin kosteita aikoja. Hälytyskelloni soivat,mutta en välittänyt. Olinhan sinkku ja olin päässyt vaikeista ajoista jaloilleni, joten nyt oli aika pitää hauskaa. Rahaakin oli. Sitten ihastuin ja rakastuin.

Sisimpäni kuitenkin itki koko ajan. Vaikka olemme molemmat aina olleet luonteeltaamme viikonloppuisin tissuttelevia hauskanpitäjiä, olen aina ollut kartalla siitä, että alkoholi ei tule koskaan viemään minua lopullisesti mukanaan. Samaan aikaan olin todella huolissani siitä, miten paljon mieheni joi ajoittain raakaa viinaa muutamien päivien putkissa. Oli sitten pyhä tai arki.

Luojan kiitos, molemmat saa korkin kuitenkin kiinnikin eikä arki tuota tuskaa olla selvinpäin. Paitsi silloin, kun on liikaa vapaa-aikaa.

Liityin keväällä muutamaan Facen alkoholismia käsittelevään ryhmään, sillä halusin tietoa riippuvuussairauksista, alkoholismista, toipumisesta ja hoidosta. Toisesta erosin tänään enkä palaa sinne enää koskaan. Se tapa, jolla läheiset puhuvat alkoholiongelmaisesta on todella surullinen, ahdistava, pelottava ja negatiivinen – se ei kannustanut yhtään luottamaan siihen, että asiat voivat muuttua paremmaksi askel kerrallaan. Ymmärrän toki, että sairauteen liittyy monia lieveilmiöitä ja ne voivat olla läheiselle todella kamala kokea.

Toissa viikolla tapahtui jotain merkittävää. Mies antoi viimein suostumuksensa soittaa päihdeklinikalle ja pyytää apua ensisijaisesti hänelle. Ymmärsin, että minäkin haluan ajan, en enää pelkän läheisen roolissa vaan minunkin on selvitettävä nyt ammattilaisten käsissä, minkä tasoisesta riippuvuudesta kärsin. Minut otettiin vastaan ensin ja olin tänä aamuna vastaanotolla.

Uskalla pyytää apua, kun olet päässyt yli pahimmasta häpeän tunteesta. Pyydä apua ammattilaiselta, se voi olla mitä tahansa sairautta sairastavalle paljon helpompaa kuin pyytää apua läheiseltä.