Hui!

Mihin tämä kaikki aika oikein menee? Kohta mä olen ollut kaksi viikkoa ilman mitään nameja, kakkuja ynnä muita herkkuja ja mun on ihan pakko sanoa, että en ole ikinä tehnyt elämässäni parempaa päätöstä.

Musta tuntuu, että elämä on alkanut asettua omiin uomiinsa aika kivasti. Käyn koulussa ja muutama iltana viikossa. Muuten teen koulujuttuja tai jotain kivaa ystävieni tai puolisoni kanssa ja ilman minkäänlaista huonoa omaatuntoa. On tosi outoa, ettei mun tee yhtään mieli mitään herkkuja enää ollenkaan. Siis ei yhtään. En edes ajattele suklaata tai no, yhtenä päivänä tällä viikolla kävi mielessä, että pitäisi ostaa jotain välipalaa ja pitäisikö ostaa suklaata, mutta sitten muistin etten enää syö sitä ja niin vain meni suklaanhimo ohi.

Vieläkin kaivertaa pelko siitä, että voiko se todella olla näin helppoa? Eikö mun muka oikeasti tee mitään mieli enää koskaan?

Mutta luulen, että olin siihen sokerishaibaan niin koukussa, että sitä voisi jopa verrata alkoholismiin (anekdootti: sokeri vaikuttaa meidän aivoissa samoihin välittäjäaineisiin, kuin heroiini, think about that!). Joten ehkä mun on parempi vain pysyä kaidalla tiellä tämän sokerittomuuden kanssa, ettei musta tule tuurisyöppöä (enää).

Mun mies on lähdössä viikonloppuna poikien kanssa mökille kalastamaan ja vielä kuukausi sitten olisin ollut todella innoissani. Toki hänen puolestaan, että hän näkee kavereita ja pitää hauskaa, mutta myös siksi, että voisin ostaa paketin jäätelöä ja suklaata ja jotain gluteenitoomia pullia kylkeen ja mässäillä niitä täällä yksin. Nyt musta on ihanaa olla rauhassa ja ajattelin tehdä vähän koulujuttuja ja joogata hieman. Tämä elämä on kyllä ehdottomasti parempaa kuin se vanha jossa elin.

Hui.

Mulla on ollut opiskeluiden ja töiden kanssa tosi kiire niin en ole ehtinyt ollenkaan kirjoittaa tänne. Mutta nyt on pieni tauko ennen kuin täytyy taas rientää kouluun, joten tässä pieni päivitys.

Viime viikon loppu meni vähän huonommin, kuin alkuviikko. Siis tunsin ihan kauheeta makeanhimoa aina silloin tällöin, pari kertaa tuli sellainen olo, että mä jätän tän homman nyt kesken, mutta jotenkin sain sitten pidäteltyä itseäni ja oikein hyvä niin!

Muutama epäkohta jäi mua kaivelemaan loppuviikosta.

Ensinnäkin, kävin kaksi kertaa ulkona syömässä(!)

En oikeasti käy ihan hirveän usein ulkona syömässä, ehkä kerran kaksi kuussa, mutta viime viikolle sitten osui ne kummatkin kerrat. Jäin pohtimaan, että onko se ihan hyvä juttu, että korvaan makean sitten roskaruoalla? Mutta toisaalta, enhän mä käynyt joka päivä ulkona syömässä ja tällä viikolla en mene kertaakaan, joten ehkä tää on nyt ihan ok juttu.

No sitten, numero kaksi: Mä soin torstaina sekä perjantaina nachoja, kiva. Mulla on siis viljayliherkkyys eli en voi syödä mitään kotimaisia viljoja ja olen myös lakto-ovovegetaristi. Nämä asiat asettavat kyllä haasteita kerrakseen ruokavalioon, mutta ihan kiva niin, tykkään tehdä ruokaa ja kokeilla erilaisia makuja. No niin, mutta takas niihin nachoihin. Joo, okei en oo ennen torstaita syönyt varmaan vuoteen maissilastuja, joten ei ehkä mikään äärettömän huono tapa ole kysymyksessä. Eniten mua vain ahdistaa näissä jutuissa se, että mitä jos mä jotenkin repeen ja alan syömään nachoja olan takaa joka päivä? Eli siis korvaan sen makean suolaisella? No mutta, niitäkin kahtena päivänä, ehkä relaan tän asian suhteen.

Sitten kolmanneksi: Söin lauantaina 2 proteiinipatukkaa. Siis ainut mitä voin sanoa, on se että teki mieli niitä niin perkeleesti! Oikeestihan ne on pahoja, mutta karkin korvikkeena ne menee. Niiden syömisen jälkeen mulle iski morkkis. Mä en halua syödä niitä enää, koska niissä voi olla sama sokerimäärä kuin suklaassa, mutta vaan lisänä proteiinia, joten taas kerran se olisi itsensä huijaamista. Mä en halua huijata itseäni vaan pitää itsestäni huolta. <3.

Tämän ripittäytymisen jälkeen on hyvä aloittaa uusi viikko!