Valmistautumista

Tammikuussa alkoi monella 100 päivää ilman viinaa-haaste ja musta se oli mieletön juttu, mutta en itse koe tarvetta tehdä tuollaista haastetta, ihan vain siitä syystä, että juon hyvin harvoin, joten mullehan se ei olisi mikään haaste, vaan ihan ok-juttu. Mutta jotenkin kutkuttaa liittyä muiden menoon mukaan ja haluaisin oman haasteen. Niimpä lähdin pohtimaan, että mikä on mulle haasteellisinta. No tietysti sokerin lopettaminen. Mulle on äärimmäisen haastellista olla edes päivää ilman sokeria, saati että olisin 100 päivää. En ala moisiin hullutuksiin, mutta hei hetkinen, ehkä siinä onkin jotain itua, hmmm, joo, hitto mä kokeilen ja tässä sitä ollaan.

Uskoisin, että mun on helpompi pitää tästä jutusta kiinni, kun pidän päiväkirjaa ja mikäs sen hienompaa, kun nykymaailmassa voi päiväkirjansa laittaa kaikkien luettavaksi, joten teen sen ja niin syntyi tämä blogi. Tässä sitä mennään!

Huomenna mulla on sitten koitoksen ensimmäinen päivä edessä. Pakko kyllä myöntää, että päässä pyörii hitusen ristiriitaisia ajatuksia. Miksi mä onnistun tässä tällä kertaa? Mä olen ennenkin yrittänyt vähentää karkin syöntiä, miksi se tällä kertaa olisi helpompaa? Vai onko se koskaan helppoa? Pitääkö sen ollakaan?

Mitä jos epäonnistun? Onko se viimeinen niitti mun arkkuun? Alanko hillittömästi syödä suklaata, niin että pian vaaka huutaa mun painavan 145kg? Ja mitä jos onnistun? Millä ihmeellä korvaan karkin, pullat, keksit, jätskit, kaikki? Voinko mä löytää muka jostain muusta ruoasta sellaisen lohduttajan, kuin mitä sokeri mulle on ollut? Mutta, eikö ole helvetin säälittävää, jos ihmisen pitää hakea lohtua kasvista tuotetusta aineesta?

Mutta kaikkien näiden epäilyksien alla, mun mielessä piilee ajatus voitosta, itseni voitosta. Mä pystyn tähän.

Lähdetään matkalle.