Hurlumhei, päivä 4!

Jihaaa!

Mieletön päivä takana!

Olen ollut super-pirteä koko päivän. Energiaa on riittänyt aivan uskomattomiin asioihin, eikä normaalia väsymyskohtausta tullut iltapäivällä. Ensimmäisen kerran muistin sokerillisten kavereiden olemassa olon vasta neljän aikaan koulusta kotiin palatessani. Normaalisti olisin poikennut kaupan kautta ja ostanut itselleni suklaata ja ehkä vähän kotiin viemisiksi myös (Kyllä, saatoin bussissa matkalla kotiin syödä kolme suklaapötköä). Mutta tänään se sokerinhimo oli ohikiitävä hetki, ajattelin suklaata ja samassa mieleen tuli ajatus, etten syö sitä enää ja tadaa, unohdin koko himon.

Tästä kaikesta herää yksi kysymys?

VOIKO TÄMÄ OLLA NÄIN HELPPOA?

Usein olen kuullut, että kaikenlaisten addiktioiden vierotuksessa se kolmas päivä on pahin ja eilen se todellakin sitä oli, mutta en olisi uskonut, että olo muuttuu ihan näin tramaattisesti yhdessä yössä?

Tämä luo kyllä suuresti muhun uskoa. Jos tämä olo on tällainen ilman sokeria, niin miksi ihmeessä laittaisin sitä enää suuhuni?

Taidampa ottaa muutaman tanssiaskeleen tähän kohtaan ja syödä iltapalaksi jogurttia ja marjoja, nam <3