Jihaaa!

Mieletön päivä takana!

Olen ollut super-pirteä koko päivän. Energiaa on riittänyt aivan uskomattomiin asioihin, eikä normaalia väsymyskohtausta tullut iltapäivällä. Ensimmäisen kerran muistin sokerillisten kavereiden olemassa olon vasta neljän aikaan koulusta kotiin palatessani. Normaalisti olisin poikennut kaupan kautta ja ostanut itselleni suklaata ja ehkä vähän kotiin viemisiksi myös (Kyllä, saatoin bussissa matkalla kotiin syödä kolme suklaapötköä). Mutta tänään se sokerinhimo oli ohikiitävä hetki, ajattelin suklaata ja samassa mieleen tuli ajatus, etten syö sitä enää ja tadaa, unohdin koko himon.

Tästä kaikesta herää yksi kysymys?

VOIKO TÄMÄ OLLA NÄIN HELPPOA?

Usein olen kuullut, että kaikenlaisten addiktioiden vierotuksessa se kolmas päivä on pahin ja eilen se todellakin sitä oli, mutta en olisi uskonut, että olo muuttuu ihan näin tramaattisesti yhdessä yössä?

Tämä luo kyllä suuresti muhun uskoa. Jos tämä olo on tällainen ilman sokeria, niin miksi ihmeessä laittaisin sitä enää suuhuni?

Taidampa ottaa muutaman tanssiaskeleen tähän kohtaan ja syödä iltapalaksi jogurttia ja marjoja, nam <3

Huh, olen melkein kolmannen päivän illassa. Aika hyvin vai mitä?

Eilen ajattelin karkkia melkein koko ajan, suklaakakkua, nameja, jätskiä ja suklaakeksejä. Aina tuli jostain assosiaatio suklaaseen tai johonkin sokeriseen. Koulupäivän jälkeen käytiin miehen kanssa kaupassa ja olin jo ihan hilkulla, että ostaisin puhdistamon raakasuklaapatukan, mutta tuoteselosteen luettuani tajusin, että siinä on hunajaa, enkä oo kyllä aivan varma, että mitä oon mieltä hunajasta. Toisaalta en tykkää siitä yhtään, mutta just jossain raakasuklaassa se toisi makeutta, mutta onko se oikeastaan vaan itsensä pettämistä? Päädyin sitten kuitenkin siihen, etten osta sitä patukkaa. Soin luonnonjogurttia ja pähkinöitä (ihan kun olis sama asia) ;). Ilta meni ilman suurempia mielihaluja, tosin huomasin, että syödä mussutan leipää enemmän kuin normaalisti, mutta siltikin siinä on vähemmän kaloreita, kuin suklaalevyssä, joka saattoi mennä ihan heittämällä, joten olen ainakin nyt itselleni armollisempi, katsotaan sitten myöhemmin, että jos alkaa mennä paketti leipää illassa niin ei ehkä oo paras juttu.

Noh, sitten tänään. Päivä meni ihan hyvin, ei ongelmia, en juurikaan edes ajatellut mitään sokerista, mutta iltapäivää kohden mun pinna alkoi ihan totaalisesti kiristyä, mä olin ihan kaikille kaikesta vihainen. Osaan jo nykyään aika hyvin hillitä ”raivokohtauksiani”, enkä kiukustu niin helposti, mutta tänään, voi herranen aika. Ihmettelin omaa oloani ja sitä, että vedin herneetpalot nenään aivan mitättömistä asioista, mutta sitten tajusin, että mähän kärsin hitto soikoon vierotusoireista, mun kroppa vierottuu sokerista niin ei ihmekään, että ottaa pannuun ja kovasti.

Hassusti sen jälkeen, kun tajusin, että mikä mua vaivaa niin huonotuulisuus väheni hiukan. Nyt vaan kestän nämä, ei kai näihin vierotusoireisiin voi kauaa mennä? Eihän? 🙂

Voi kuulostaa rankalta, mutta en oikeasti muista, että koska viimeksi olisin ollut syömättä mitään karkkia, tai suklaata kolmea päivää peräkkäin, joten olen saavuttanut nyt jo jotain!