Ystäväni laittaa minulle viestiä juuri, kun olen bussissa matkalla kotiin yliopistolta. Maanantai. Salipäivä. Mutta hän on menossa kahden ystävänsä kanssa testaamaan Biang! -ravintolaa, josta olemme puhuneet jo jonkin aikaa. Saan kutsun mukaan. Neljä minuuttia aikaa perua ryhmäliikuntatuntini ennen sakkoa. Perun tunnin, kipitän kotiin bussipysäkiltä, vaihdan repun kameralaukkuun ja juoksen takaisin pysäkille. Siellä he istuvat jo pöydässä odottamassa minua. Selaan bussimatkan menua. Harpon liukuportaat Citycenterin toisen kerroksen ravintolamaailmaan ja löydän ystäväni korkean pöydän äärestä.

Lueskelemme menua ja pohdimme, mitä haluamme tilata. Kaksi meistä tykkää tulisuudesta ja kaksi ei. Päätämme jakaa ruuat, niin kuin kiinalaisessa ravintolassa sopii tehdä. Valitsemme seuraavat annokset: Shrimp Dumplings (8 e), Mapo Tofu (14 e), Crispy Deep-Fried Duck (20 e), Fried Shrimps with Cashew Nuts (19 e) ja Bok Choy with Shitake mushrooms (13 e). Huomaan, että menussa on hieman kalliimmat hinnat kuin netissä. Kaksi ystävistäni tilaa kiinaksi, sillä toinen heistä on Taiwanista ja toinen Kiinasta.

Ensin pöytään saapuvat mykyt, tai dumplingsit. Sanooko joku myky? Niin Wikipedia sanan joka tapauksessa kääntää. Mykyjä on neljä ja ne tuodaan puisessa höyrytysastiassa. Lisukkeena on soijapohjainen kastike. Taikina on on ihanan pehmeää ja sen sisällä on katkarapua. Mykyt ovat yleensäkin yksinkertaisia, mutta jotain jää uupumaan. Muistelen taiwanilaista ravintolaa Berliinissä, jossa minulla oli tapana tilata neljän eri mykyn kokoelma-annos. Ehkä Biangkin voisi tarjota muitakin kuin katkarapumykyjä?

Tarjoilija tuo pääruuat ja yhden kulhollisen riisiä. Pöydällä on isot lautaset ja puikot. Kiinaa puhuvat ystäväni tilaavat itselleen pienet kulhot riisille. Kulhoihin voi riisin lisäksi nostella ruokaa. Hetken ihmeteltyämme päätämme pyytää vielä kaksi kulhoa lisää meille suomalaisille. Ainakin puikoilla syöminen on helpompaa pienistä kulhoista ja ruoka pysyy pidempään lämpimänä. Naapuripöydissä näitä pieniä kulhoja ei näy.

Yksikään annoksista ei ole erityisen tulinen, mutta jokainen on varsin onnistunut. Mapo Tofussa on paljon chiliä, mutta se ei silti ole kovin tulinen. Potku alkaa tuntua, kun pääsemme kulhon pohjalle. Tofu on silkkisen pehmeää ja kuutioiden muodossa. Annos ei kuitenkaan ole vegaaninen, vaan joukossa on myös murusia porsaanlihaa. Ankka on maukasta ja siinä on ihana tumma kastike. Leivityksen rapeus ei kuitenkaan ole aivan sillä tasolla, mihin olen lempipaikoissani törmännyt. Katkarapuannoksessa Cashew-pähkinät tuovat rapeutta ja syvyyttä annokseen. Suomalaisesta kurkun sekoittaminen muiden lämpimien vihannesten sekaan tuntuu kuitenkin oudolta. Ihmettelen tätä ääneen ja ystäväni vastaavat, että kurkkua käytetään samaan tapaan kuin paprikaa ja porkkanaa wokeissa. Pak choi ja siitake -annoksessa on runsaasti valkosipulia. Ja, ah, siitakesienet ovat ihana lisä rouskuvan pak choin rinnalle. Makuyhdistelmä on yksinkertainen, valkosipuli varsin hallitseva, mutta kokonaisuus toimii. Kasvisannos tasapainottaa ihanasti toisia ruokalajeja.

On vaikea valita suosikkia, koska annokset tuntuvat toimivan parhaiten juuri toistensa kanssa yhdisteltynä. Pak choi ja ankka-annos nousevat kuitenkin tällä kertaa hieman muiden yläpuolelle. Mielipiteeseeni voi kuitenkin vaikuttaa päivällä syöty tofua sisältänyt lounas.

Suomalainen ystäväni haluaa jälkiruuaksi vielä friteerattua banaania ja jäätelöä (6 e). Tilaamme kaksi annosta. Annos ei ilmeisesti ole ollenkaan yhtä suosittu Kiinassa kuin Suomessa. Jälkkäriannoksessa on kaksi palaa friteerattua banaania, kaksi jäätelöpalloa ja kermavaahtoa. Banaanit ovat maukkaita, mutta jäätelö ja sokeriton valmiskermavaahto eivät vakuuta.

Neljän hengen ruuat maksavat yhteensä 86 e sisältäen yhden alkuruuan, neljä pääruokaa ja kaksi melko suurta jälkiruokaa. 21,5 e tuntuu varsin reilulta hinnalta illallisesta. Jos mahdollista, suosittelen ehdottomasti menemään Biangiin isommalla porukalla ja jakamaan annokset. Tällainen ruoka toimii parhaiten jaettuna.

Kun olemme lähdössä, tarjoilija tulee vielä sanomaan terveiset keittiöstä. Yllätyn hieman tästä lausahduksesta. Saammeko erityiskohtelua, koska seurueessamme on kaksi kiinaa puhuvaa henkilöä?

Taiwanilainen ja kiinalainen ystäväni huokaavat, että olisi ihana, jos tällaista saisi syödä joka päivä. Voisikin sanoa, että Biang tarjoaa herkullista kiinalaista kotiruokaa. Minuakaan ei jää harmittamaan, että jätin salipäivän väliin.