joululäskit = onneliset läskit

Jouluna kun ruokaa tulee mähkittyä aikas reilusti (toivon, ettei kukaan ole dietillä) alkaa olo olla aika turvonnut ja tuskainen. Silti en aio ruveta millekkään superdieetti-humputuksiin (vaikka Clarissa aikoo, en usko hänen suunnitelmassaan pysyvän! Se on sitä ammattiläskeilyä). Rupesin pohtimaan muutenkin laihuuden ihannointia, onko se oikeasti niin tavoiteltavaa? En tarkoita, että terveyden vaarantaminen liika lihavuudella olisi ok tai itsensä hengiltä syöminen. Lähinnä ajatukseni keskittyi joka tuutista tunkeviin ”eroon joululäskeistä”-blogeihin ja artikkeleihin. Mitä sitten, vaikka voisin laihduttaa ”helposti” ja helposti  yhden vaatekoon. Olisinko jotenkin parempi ja mukavampi ihminen? Tuskin. Ja se mitä se vaatisi ja olisiko lopputulos kaiken sen menetyksen (siis brenkusta ja ruaasta luopumisen) arvoista? Tuskin. Sosiaalinen elämäni kuitenkin keskittyy ruuan ja juoman ympärille, joten mitä minulle jäisi, jos niistä luopuisin? Istuisin yksin kotona rahkakulhoni kanssa ja joisin 4litraa vettä päivässä? Kävisin lenkillä (vihaan juoksemista) ja salilla? Entäs kun olisin saavuttanut tavoitteeni, en voisi edelleenkään syödä ja juoda, jotten lihoisi takaisin, ja mitä laihuudellani olisin saavuttanut? Tuijottaisin kaikki päivät uutta, erinomaista ja laihaa itseäni peilistä? Olisinko siis onnellisempi, parempi ja kauniimpi? Luultavasti olisin kiukkuinen, vähän enemmän parempi kuin muut ja joo, ehkä vähän kauniimpi, mutta kun juo pullon kossua on aina baarin kaunein nainen!

Joo voihan siitä liikunnastakin nauttia, mutta olen silti mieluusti pienessä sievässä kavereiden kanssa ja haen öisin kinkkiruokaa ja syön aamulla hyvällä ruokahalulla sitä öistä ja jäähtynyttä kinkkirä. Sitten, kun juodessa ei ole enään kivaa kannattaa laittaa korkki kiinni ja koittaa vaikka sitä liikuntaa.

-Elysee