Jätimme ensimmäistä kertaa mieheni kanssa tyttäreni hoitoon yli vuorokaudeksi. Tyttäremme täyttää parin kuukauden päästä 2 vuotta ja moni varmaan Suomessa miettiikin, että oho miksei aikasemmin? Suomessa tytär jäi ensimmäistä kertaa äitini hoitoon yli yön ja oli näin ekaa kertaa ilman minua päivän, yön ja aamun, aikaisemmin on jäänyt isänsä kanssa ja olen käynyt tapaamassa ystäviä.

Meksikossa ei ole tapana jättää samanlailla lapsia hoitoon pienenä tai myöhemminkään kuin Suomessa. Mieheni äiti mielellään hoitaa tytärtämme, mutta rivien välistä voi lukea ja hän on myös sanonut suoraan että ennen lapsen hankkimista tehdään "ulkoilut" ja juhlimiset, että hän ei näistä syistä ala tytärtämme hoitamaan. No tällä kertaa syy oli eri sillä lähdimme mieheni kanssa Oaxacaan ostamaan laattoja kotiimme. Hän myös itse ehdotti kotiin jäämistä jotta tyttö ei joudu voimaan huonosti automatkalla. 

Lähdimme siis 5 aikaan aamulla ajamaan vuorten läpi 6 tuntia Oaxacaan ja pysähdyimme illalla 19 aikaan yöpaikaamme, tunnin pieni lepo, syömään ja drinkeille. Jouduin hieman suostuttelemaan miestäni drinkeille sillä 6 tunnin ajo vuorten läpi mutkaista tietä väsyttää kyllä kummasti, plus kaikki muu sählinki ja aikaisin herääminen. Mutta menimme ja mukavaa oli. Oli ihanaa irtautua hetkeksi arjesta ja nauttia vain toistemme läsnäolosta. Sitä taas ihan eri tavalla muistaa miksi sitä ollaan yhdessä. Tietenkin olemme hyvä perhe, mutta myös hyvä aviopari. Automatka sisälsi paljon syvällistä keskustelua ja kyyneleet silmissä naureskelua. 

Tytär kerkesi olla kaksi päivää vain espanjan kieltä puhuvien kanssa ja huomasin heti palattuamme kuinka paljon enemmän hän puhui espanjaa. Aikaisemmin tietyt sanat tulivat aina suomeksi ja nyt ne tulevat espanjaksi. Hän oli iloinen nähdessään meidät, mutta illalla selkeästi rankaisi meitä lähdöstämme, sillä huusi täyttä kurkkua noin 20-30min, eikä mikään auttanut, ei syli, ei puhuminen, ei mikään. Lopulta jouduin peittämään korvani ja odotella hänen itkuun nukahtamista. Yöllä myös herättiin pari kertaa selkeästi varmistamaan meidän läsnäolo. 

Minkälaiselta tuntuu asua ulkomailla vailla omaa perhettä ja ystäviä, kun ns. ”omassa kodissa” tuntee olonsa välillä todella yksinäiseksi, petetyksi ja jopa vihatuksi? 

Asia vaatii ehkä hieman avautumista. Asumme edelleen mieheni vanhempien luona, jossa asuu myös mieheni veljen perhe, opiskelijoita (tulevat opiskelemaan espanjaa Puertoon ja asuvat perheessä, olemme yksi host-perheistä). Emme kaikki ausu saman katon alla, mutta olemme paljon tekemisissä tietenkin. Mieheni vanhemmat ovat oikein idylli appivanhempia, eikä heistä ole mitään pahaa sanottavaa. 

No huushollista löytyy kuitenkin henkilö, joka on saanut tunnelman menemään pakkaselle vaikka trooppisia asteita löytyy vaikka muille jakaa. Olen todella pettynyt sillä tässä ”kodissa” en tunne olevani rauhassa enkä myöskään pysty elämään niinkuin haluaisin tyttäreni kanssa. Tämä on todella hankalaa välillä, sillä huoneemme on pieni ja tyttäremme taapero vaihe vaatii tilaa. Kuvittele tilanne, että tunnet olevasi kutsumaton omassa kodissa. Tuntuuko mukavalta? Sitä tunnen päivittäin. Tämä tunne ei tietenkään auta koti-ikävään. No onneksi mieheni kuuntelee ja ymmärtää minua, sillä saa aivan samanlaista kohtelua. Mutta miehet on miehiä eikä tällaiset niin paljon heitä hetkauta. 

Emme ole vielä tähän päivään mennessä asuneet omassa yhteisessä kodissa mieheni kanssa, joten on varmaan sanomattakin selvää, että muuttamista odotetaan kun kuuta nousevaa myös näistä inhottavista lisä syistä. Talolla on tullut paljon edistystä ja talon edistystä pääsee seuraamaan instagramin puolelta. 

En lähde avaamaan tätä asiaa sen enempää, ettei sodasta tulisi sen isompaa maailman sotaa, oli vaan paikallaan tämän kaltainen avautuminen. Onneksi tuntemuksia pääsee ravistelemaan muutaman kerran viikossa street workout- tunnille. Tietenkin myös ihanan tyttäreni olemassa olo auttaa voimaan paremmin päivittäin. <3

Toivottavasti siellä päin viikko on sujunut mukavammissa merkeissä! <3

-Elina

Taaperomme on ollut pitkästä aikaa kipeenä. Pelkkä räkätauti ja vähän yskää, mutta lääkkeitä oli tarjolla jonoksi asti. Suomessa tällaisesta räkätaudista ei edes nosteta meteliä. Täällä vähintään annetaan kipulääkettä joka 8 tunti, sekä helposti antihistamiinisekoitusta ja yskään tietenkin yskänlääkettä. Jonka käytöstä saimme hyvän riidan kerran aikaiseksi mieheni kanssa, mutta ei siitä sen enempää. Nykykäsityksen/tutkimusten mukaan niiden teho on aika olematonta. 

Tyttäremme ollessa vauva minulta monesti kysyttiin aionko antaa lääkettä, joka ikiseen asiaan vauvallamme oli. Itse sairaanhoitajana katson aika kauan ennenkuin alan lääkkeitä antamaan varsinkin lapselleni. Ymmärrän kyllä kun lapsi on todella sairas täytyy lääkäriin mennä ja lääkkeitä ottaa, mutta pieneen ripuliin tai nuhaan ei minusta kuulu. Vielä lisätäkseni, annan kyllä herkästi kipulääkettä nyt kun osaan lukea lastani paremmin (1v10kk) ja huomaan hänen olevan kivulias. Kipulääkkeelle on syynsä, mutta monelle muulle minusta ei. 

Miehen perheessä minun suhtautumiseni näihin asioihin jo tunnettiin ennen lapsen saantia sillä jokaiseen ripuli/oksennustautiin mitä sairastin olivat antamassa antibioottia ja minä kieltäydyin, jolloin lopulta kun halusin lääkettä sitä pyysin (miehen isä on lääkäri). Muistaakseni olen kerran syönyt antibioottikuurin ripuliin näiden 5 vuoden aikana. Tämähän on todella kulttuurisidonnaista, näin on tehty pitkään ja vanhoista tavoista ei olla päästy pois. Lastenlääkärimme kyllä hienosti viimeksi sanoi kuinka lapselle ei tarvitse antaa antibioottia jokaiseen vatsatautiin, ainoastaan jos bakteeri löytyy näytteistä. Tällä kertaa saimme pahoinvointilääke pistoksen ja suolistoa rauhoittavaa lääkettä sillä lapsellamme oli paha oksennus ja ripulitauti, joka jopa sai hänen painonsa tippumaan. Eli ilmeisesti osa lääkäreistä kuitenkin asiasta tietoisia.

Mutta siis pointtina se, että täällä kun lapsi sairastaa heti mennään lääkäriin hakemaan lääkettä, joka ikiseen vaivaan ja räkään. Olen myös tavannut aikuisten ottavan ennalta ehkäisevästi antibioottia tai antavansa lapsellensa "just in case" periaatteella ettei tulisi sairaaksi. Monesti myös antbioottikuurit jäävät syömättä kokonaan ja näistä syistä johtuen päästään päästään siihen ihanaan aiheeseen nimeltä antibiootille vastustuskykyinen bakteeri. Täältä lyhyt Wikipedia selostus asiasta tietämättömille ja täältä hieman pidempi terveyskirjaston sivuita.

Nämä ovat tietenkin minun mielipiteitä, mutta kauhistuttaa samalla kuinka edelleenkään ei ymmärretä sitä mikä haitta jatkuvalla antibioottien syömisellä on. Plus se tuhoaa myös hyvän bakteerikannan parhaimmillaan kuukausiksi. 

-Tällaista hieman negatiivista avautumista täältä tällä kertaa. Ei elämä nyt niin hirveää ole, mutta eroavaisuuksista monet ovat olleet kiinnostuneita lukemaan. Lauantaina Meksikon itsenäisyyspäivä sekä pari tuttua tulossa käymään Puertossa ohikulkumatkallaan, joten mukava viikko tiedossa kunhan itse tervehdyn tästä nuhasta. Hahah :D

-Aurinkoisia terveisiä syksyiseen Suomeen <3