Hurraa, isyysloma! Viimeisen reilun viikon aikana on tapahtunut todella paljon. Pieni poikamme syntyi. Pääsimme sairaalasta kotiin. Isosisko on totutellut elämään pikkuveljen kanssa, välillä loistavalla menestyksellä, mutta toki omat kipupisteensä asiassa on tietysti ollut. Episiotomiahaava tulehtui ja ajoi minut vuoteen pohjalle. Antibioottikuuri ja kipulääkkeet ovat olleet hyvä ystäväni viime päivien ajan. Nyt elämä alkaa näyttää omalta osaltani valoisemmalta ja kunto alkaa olla jo pikkuhiljaa mainio.

Miten olen selvinnyt kaikesta tästä? Isyyslomalla. En olisi mitenkään onnistunut selviytymään tästä ensimmäisestä reilusta viikosta ilman puolisoani. Hän on nostanut lapsen rinnalleni kun en ole päässyt itse sängystä ylös. Hän on viettänyt laatuaikaa tyttärensä kanssa ja koonnut tämän kanssa yhä uudelleen palapelejä ja lukenut Prinsessa -lehtiä. Hän on käytännössä huolehtinut kaikesta. Tekikö hän sen hymyssä suin? No ei nyt sentään.

Isyysloma ei ole tähän saakka sujunut suunnitellulla tavalla, mutta on varmasti ollut minun ja lasten kannalta juuri nyt tarpeen. Toki olisi ollut mahtavaa selvitä ilman tällaisia ylimääräisiä vaivoja, mutta minkäs teet. Pääasia että nyt ollaan jo voiton puolella. Ehkäpä voimme jo ensi viikolla tehdä asioita koko perheen voimin 🙂

Perheemme pienet ihmiset ovat kyllä loistavia tyyppejä. Isosisko haluaisi välillä pikkuveljeä syliin, mutta kun vauva lähestyy syliä kuuluu ”apuja, en tiiä!” ja pikkuneiti lähtee livohkaan. Pikkuveljen syliin ottaminen tuntuu olevan vielä tässä vaiheessa hieman liian pelottava asia. Mutta silityksiä ja suukkoja vauva saa siskoltaan sitäkin enemmän. Elämä on juuri nyt aika <3

Pieni poikamme saapui vihdoin luoksemme perjantaina. Tasan viikko lasketun ajan jälkeen. Viikonlopun vietimme sairaalassa ja pääsimme sunnuntaina illalla kotiin. Vaikka raskauden loppuvaiheessa melkein jo saavutinkin epäuskon siitä aikooko pikkuinen syntyä lainkaan, aikoihan hän 🙂

Pikkuisella herralla on isot jalat, joten vauvasukat saadaan lahjoittaa eteenpäin. Myös hiuksia on paljon, tosin tällä erää väri on keskiruskea, eikä liki musta kuten sisarellaan oli syntyessään. Monia yhtäläisyyksiä sisarusten kesken on huomattu jo nyt ensimmäisen parin päivän aikana. Kun eilen saavuimme kotiin, pikkuinen nukkui sikeästi. Ihan koko illan ja suurimman osan yöstäkin. Aivan kuten sisarensakin kun tulimme aikanaan hänen kanssaan sairaalasta kotiin. Kai meidän kodissamme on jotenkin vähän väsynyt meno.

Synnytys sujui huomattavasti nopeammin kuin esikoisen synnytys, eikä tällä erää tarvinnutkaan käydä yhdellä rannekkeella kaikissa laitteissa. Siitä olen syvästi iloinen!