Viime päivät olen ollut hyvin hyvin väsynyt. En jaksa lähteä esikoisen kanssa ulos ja omatunto soimaa. Tekisi mieli vain pötkötellä sängyllä ja lueskella. Kesken on niin Fifty shades -sarjan viimeinen osa, kuin uusin Kaksplussakin. Ja vaikka tavallisesti esikoinen ei juuri katsokaan lastenohjelmia, viime päivinä ipad on tarjonnut lasten yle areenasta äidille useita pieniä hengähdystaukoja.

Huomenna on laskettu aika ja havaittavissa alkaa olla jo pieni taisteluväsymys vatsankasvatusprojektissa. Nyt ei enää vain jaksaisi kovin kauaa tätä ylettömän pinkeää oloa. Vielä toki elämä on melko helppoa, kukaan ei ainakaan valvota minua öisin 🙂 Tässä raskaudessa olen onneksi pystynyt nukkumaan yöni sikeästi kuin tukki, huh! Illalla kun painan pääni tyynyyn, herään vasta aamulla ja se jos mikä on mahtavaa. Esikoista odottaessani heräsin joka ikinen yö klo 04, valvoin tunnin pari ja jatkoin unia.

Esikoista odottaessani olin väsynyt viikkotolkulla, mutta onneksi väsymys kampitti minut tässä raskaudessa vasta ihan loppusuoralla. Väsyneimpinä hetkinä olen ajatellut jääväni ainakin viikoksi sairaalaan lepäämään kunhan lapsi on syntynyt. Totta puhuakseni inhoan sairaaloita, ja niissä vieraillessani en malta odottaa kotiin pääsyä… 

Huomenna lasketun ajan lisäksi on myös käynti äitipolilla. Tarjolla on kontrolliaika pienokaisen asennosta. Tuntuu siltä että vauva on pysynyt nyt pää alaspäin, vaikkakin oikein kovan supistuksen aikana tuntuukin siltä että vauva yrittää nousta takaisin poikittaisasentoon. Ehkäpä huominen käynti tarjoaa tähänkin omituisuuteen hieman selkeyttä.

Vihdoinkin! Pikkuisemme on kääntynyt pää alaspäin ja on siis niiltä osin valmis putkahtamaan maailmaan. Eilen aamulla tuntui siltä että vatsa olisi laskeutunut alemmas eikä alavatsassa tuntunut enää tyhjältä. Varovaisesti ajattelin että ehkäpä nyt on viimein asetuttu saapumisasentoon. Tänään neuvolassa todettiin että kyllä, juuri niin on käynyt!

Toki kehotettiin olemaan vain varovaisen toiveikas siitä että pienokainen myös pysyy pää alaspäin. Paluu poikkiteloin on vieläkin enemmän kuin mahdollista, sillä pikkuinen on niin pitkään siinä asennossa viihtynyt. Ensi perjantaina äitipolilla tarkastetaan vauvan asento vielä kertaalleen. Mikäli synnytys käynnistyy ennen sitä, kehotettiin vaatimaan asennon tarkastus synnärille mennessä jotta vältyttäisiin ikäviltä yllätyksiltä synnytyksen hetkellä. Ja kyllä, sen aion vaatia.

Vielä koko lapsen syntymä tuntuu kovin kaukaiselta ajatukselta, vaikka laskettuun aikaan on jäljellä enää vaivainen viikko. Viimeistään kolmen viikon päästä nyytti on sylissä, mutta silti ajatus on hieman epätodellinen. Ja entäpä tämä elämä, millaiseksi se oikein tulee muuttumaan? Vain viikkojen päässä on uudenlainen aika 🙂

Koska lähtö synnärille jo läheneekin, sitä voisi todellistaa esimerkiksi sairaalakassin pakkaamisella. Olen jo aloittanut projektin katselemalla netistä valmiiksi koottuja listoja (ja naureskellut sille että ihmiset tuntuvat oikeasti muuttavan sinne sairaalaan). Esikoista odottaessani pakkasin kassiin aivan turhaan erilaisia ajantappoviihdykkeitä ja omia vaatteita jne. Tällä kertaa lähden mahdollisimman minimivarustuksella. Ja jos kassin pakkaaminen edistyy samaa vauhtia kuin tähänkin asti, mukaani ei tule juuri neuvolakorttia ja hammasharjaa kummempaa 😀