Onnellinen
Kyllä. Minä olen onnellinen. Ennen esikoisen syntymää kuulin perheellisten tuttavieni iankaikkisia loruja siitä, miten elämäni tulee muuttumaan radikaalisti. ”Olet väsynyt, lapsesi vain itkee ja hän on muutenkin varmaan ihan mahdoton.” ”Oletko miettinyt millainen lapsestasi tulee? Mieti puolisosi kaikki ärsyttävimmät piirteet, lisää siihen omat raivostuttavat piirteesi ja lisää pari uutta. Tadaa, lapsenne on valmis!”
Tottakai ymmärsin että elämä tulee muuttumaan paljonkin, mutta en jaksanut uskoa että elämästäni tulisi katastrofi. Ja eihän siitä katastrofia tullutkaan.
Luin juuri Meidän Perhe -lehden artikkelia ”Onnea on”, jonka mukaan pikkulapsiaika on kaikkein väsyttävintä ja silloin ei ehdi tuntea onnellisuutta väsymyksen ja kiireen ollessa päällimmäisiä ajatuksia. Meillä ei ollut näin.
Viimeisen reilun vuoden aikana olen ollut onnellisempi kuin koskaan. Päivääkään ei ole kulunut, ettemme olisi ihmetelleet puolisoni kanssa sitä, miten ihana lapsi meillä on. Tiedän, siirappi oikein valuu sanoistani, mutta tämä on totta.