Positiivinen raskaustesti

Perkele. Se oli ensimmäinen reaktioni. Olin tuntenut oloni hieman veemäiseksi jo reilun viikon ajan. Kymppiuutisia sohvalla katsellessa, mieheni yritti tehdä läheisyyttä ja ottaa minua kainaloon. Läheisyys tuntui epämukavalta. Ja tämä hemmetin pari viikkoa kestänyt ummetus!

Lähdin tänään töistä hitusen etuajassa ehtiäkseni apteekkiin. Pakko tämä homma on nyt selvittää, koska kuukautiset ovat kahdeksan päivää myöhässä. Kotikylppäriin päästyäni, pissasin kahvikuppiin ja kastoin tikun nesteeseen. Korkki näytteenottopäähän kiinni ja sitten tikku vaakatasoon odottelemaan. Kolme minuuttia? Tuntuu ikuisuudelta. Ain’t no one got time for that! Urkin tuloksen housut kintuissa tikusta: kaksi punaista viivaahan siinä on. PERKELE! Meille tulee kolmas lapsi.

Nyt olen illan sulatellut uutista. Peruin ensitöikseni perinteisen keväisen ratsastusystävieni kanssa suunnitellun reissun ja toivottelin heille ihanaa reissua ja matkan suunnittelua.Vielä on aikaista suunnitella yhtään mitään, mutta huoli ja ahdistus ovat olleet spontaaneista fiiliksistäni päälimmäiset. Mistä me löydetään uusi koti, jossa on kolmelle lapselle omat huoneet? Kerronko perjantaisessa työhaastattelussani, että olen raskaana? Riittääkö meidän tavallisten perustuloisten rahat? Kolmannellekkin lapselle pitää ottaa vauvavakuutus! Mitä tapahtuu, kun miljoonittain ilmastopakolaisia vyöryy tänne viidenkymmenen vuoden päästä? Millainen maailma on silloin lapsilleni ja onko maailmaa enää silloin edes? Äää! Mumisin ajatuksiani miehelleni keittiössä ruokaa laittaessamme ja hän oli tyynen rauhallinen. Häntä nauratti mun sfääreihin lähtevät jutut. Miksi sä edes mietit tollaisia, yksi asia kerrallaan oli vastaus.

Äitiys on asia, josta olen todella kiitollinen joka päivä. Nuorempi lapsemme on vielä vaipoissa, mutta opettelee potalla käyntiä. Molemmat tulevat vielä öisin nukkumaan viereen, kun näkevät pelottavia unia. Se on ihanaa! Meidän täytyy hommata uusi isompi sänky, että sinne mahtuu kolme vauvaa meidän lisäksi.