Äidiksi ilman parisuhdetta

Olen kaivannut aitoa ja rehellistä monologia siitä, mitä kaikkia tunteita keinohedelmöitysprosessi ilman parisuhdetta koettuna herättää ja mitä ajatuksia ylipäänsä liikkuu päälle nelikymppisen sinkkunaisen päässä. Ehkä joku muukin on kaivannut. Siksi halusin avata blogin aiheesta ja jakaa oman kokemukseni – auttaakseni muita samassa elämäntilanteessa eläviä. 

Välillä tunnen olevani ainoa ihminen koko maailmassa, jolla on tällainen elämä. Toivon, että kun kirjoitan siitä tänne, joku ehkä samaistuu siihen ja saan muistutuksen siitä, että en todellakaan ole ainut. Sehän on kuitenkin totuus, etten ole. Se vaan unohtuu tiettyinä hetkinä. Ehkä se joku voi postauksiani lukiessa myös saada muistutuksen, ettei ole yksin. Win-win. Toivon myös, että niin minä kuin muut saman kaltaisessa elämäntilanteessa olevat saamme vahvistusta valinnoille, joita haluamme tehdä, asioille, joita emme haluakaan tehdä, unelmille, joita haluamme toteuttaa. Jos saan tälle kaikelle yhdenkin uskollisen lukijan, on blogin tehtävä täytetty.