Mitä meille kuuluu?

Vauhdikasta arkea. Ollaan oltu nyt kotona tosi paljon, jopa liikaa. Sen lisäksi että ollaan sairasteltu, Jotain Somaa on osottautunut paljon isommaksi jutuksi mitä ajattelin. Päivät on siis mennyt tilausten teossa ja perus arjen pyörittämisessä. Tilausten lisäksi aikaa kuluu viestien vastailuun, kuvaamiseen, paketointiin ja suunnitteluun. Koko hommaa ei voi kutsua enään harrastukseksi, mutta täytyy olla kiitollinen nyt kun töitä ei vielä ole. Välillä vaan mietin miten saisin lisättyä vuorokauteen pikkuriikkisen lisää tunteja, niin kaikki sujuisi ilman ressiä!

image_27.jpeg

image_31.jpeg

Meidän Eevi lähestyy kovaa vauhtia ekoja synttäreitä ja kehitys on aivan huimaa. Pikkuneidille on kehittynyt todella aurinkoinen luonne. Miten joku voikin hymyillä koko olemuksellaan jatkuvasti?? Ei sana on kyllä kovassa käytössä, eikä kellekkään jää epäselväksi mitä pikkuinen haluaa.  Eevi ei ole missään vaiheessa vierastanut ketään, mutta nyt hänelle on tullut joku ihme syli vaihe. Koko ajan pitäisi saada olla ihan lähellä. Tosi ihanaa, mutta kun äiti myös tarvitsisi niitä käsiään… Hellyttävintä ovat kuitenkin ”pienet” suukot. Eli koko suu auki posken nuolemista. Märkää mutta niin suloista<3

Yöt meillä menee pääosin tosi hyvin. Mennään nukkumaan yhdeksän kieppeillä ja kuuden seitsemän aikaan hörpätään aamu maito ja nukutaan vielä muutama tunti. Aamut ovatkin ihan parasta aikaa. Kiireettömiä. Makoillaan sängyssä ja Eevi katsoo kainalosta vähän lastenohjelmia, itse saan hetken vielä lepuuttaa silmiä. Siitä sitten lähtee päivä hyvillä fiiliksillä liikkeelle. 

image_28.jpeg

Ruokapuoli on helpottunut tosi paljon kun ollaan alettu tekemään pikkuiselle samoja ruokia kun itsellemme. Toki vähän muunneltuja,  mutta raaka-aineet pääosin samoja. Helpottaa aivan valtavasti kun ei tarvitse kokkailla kaikille omia ruokia. Kaiken lisäksi ruoka on nyt paljon monipuolisempaa! Namnammmm niin kuin Eevi sanoo:)

Vauva arjessa usein puhutaan nukkumisesta, syömisestä ja kehittymisestä. Tämä kaikki vaan tuntuu niin normaalilta, etten osaa kertoa niistä sen enempää. Hienointa tässä vaiheessa on huomata kuinka pienestä vauvasta alkaa kehittymään oikeasti ajatteleva ihminen. Oli hassua yhtäkkiä huomata kuinka pikkuinen alkaa oikeasti ymmärtämään mitä hänelle puhun. Sitä on vaan tottunut jatkuvasti selittämään toiselle ihan kaiken mitä puuhataan ja yhtäkkiä toinen ymmärtääkin osan siitä. Ihan uskomaton tunne. Kohta me jo jutellaan keskenämme kuin isot ihmiset. En malta odottaa, että pääsen kuulemaan tuon pienen ihmisen ajatuksia. 

image_29.jpeg

Meidän arkeemme on myös mahtunut ulkoilua, ystäviä, juhlintaa ja tulevaisuuden suunnittelua. Työ asioiden lisäksi meillä keskustellaan päivähoito kuvioista (vaatii oman postauksen) ja asunto asioista. Tai lähinnä näiden kolmen asian yhdistämisestä. Ja mitä enemmän sitä mietii ja pähkäilee, sitä vaikeammaksi se muuttuu. Miten saada kaikki palapalin palat osumaan paikoilleen ja vielä oikeaan aikaan?? Mahdoton tehtävä. 

image_32.jpeg

Nyt kun koitan koota yhteen kuulumisia ja kertoa kaikesta, tajuan kuinka monta asiaa tässä on levällään. Asioita on niin paljon ettei niistä saa edes kerrottua selkeästi. Tuntuu, että elämä on taas yhtä suorittamista eikä asioista ehdi nauttia. Etapista toiseen elämistä. Odotan niin paljon, että kaikki tulevaisuuden kuviot alkaisivat selviämään, niin ajatukset saisi paremmin kasaan. Nyt ne karkailee sinne sun tänne. 

Toivottavasti en sekoita teidänkin ajatuksianne.. Aurinkoista viikkoa<3

image_30.jpeg

-Heidi

 

Kommentit (2)
  1. Hei,
    Kannattaisi miettiä tuotteiden hintoja vielä – nyt poljet niitä ikävästi. On olemassa iso joukko ihmisiä, jotka saavat elantonsa erilaisilla käsitöillä, he eivät tällaista arvosta. Tuosta ei juuri mitään verojen jälkeen käteen jää… Verothan täytyy kaikkien käsitöidensä myynnistä maksaa, oli se sitten harrastus tai työ.

    1. Moikka!

      Kiitos kommentista. En tosiaankaan tee tällä mitään bisnestä, lähinnä harrastus tyttären päiväuni aikaan. En koe, että pystyisin taidoillani velottamaan yhtään enempää tuotteista. Ymmärrän näkökulmasi mutta en voi puhua itsestäni ja käsityöläisestä edes samassa lauseessa. Mielestäni kuitenkin asiantuntemus ja kokemus pitää heijastua tuotteen hinnassa. Olen laskenut kustannukset niin, että niistä jäävä pieni summa riittää minulle. Tässä on huomioitu myös verotus. Olen kuitenkin palaamassa työelämään ja mitä luultavammin tämä harrastus jää pois ihan vaan siksi, ettei aikani riitä kaikkeen. 

      -Heidi

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *