Kevättä kohti

Tammikuu menee vauhdilla ja aurinkoiset ilmat lupailevat kevättä. Ihanaa päästä päivä päivältä lähemmäs kesää. Meille se kuitenkin tarkoittaa monia isoja muutoksia. Itseni on alettava miettiä työkuvioita. Ajatuskin Eevin laittamisesta hoitoon saa kyyneleet silmiin. Toisaalta työt mahdollistivat sen, että pääsemme vihdoin muuttamaan uuteen kotiin. Täällä tuleekin jatkossa olemaan jonkun verran sisustusjuttuja. 

Onko parempaa tapaa aloittaa viikonloppu aamu kuin oma tekemät sämpylät?

Vietimme eilisen päivän Tampereella. Ensiksi menimme pitkästä aikaa katsomaan kummipoikaani. Hänestä on kasvanut jo niin iso ja taitava poika. Oli mahtavaa huomata kuinka lapsista on jo seuraa toisilleen. Eevi kikatteli Epun jutuille ja Eppu piti niin nätisti huolta pikkuisesta<3 

On myös sydäntä sulattavaa seurata Epun ja minun ihanan ystäväni Iiriksen suhdetta. Nähdä millainen äiti siitä rämäpäästä on kasvanut. Mietinkin illalla kun pääsin kotiin kuinka ehditään nykyään nähdä ihan liian harvoin. Mutta tiedätte varmaan ne ystävät, ketä näette harvoin mutta aina voi jatkaa juttua siitä mihin viimeksi jäätiin. Nauratte samoille jutuille kerta toisensa jälkeen ja teillä on vaan niin paljon yhteistä, että teidät on tavallaan sidottu toisiinne loppu elämäksi. Sitä tämä mamma on mulle. Vaikka kaikki on muuttunut niin tavallaan kaikki on ennallaan.

Kiirehdimme vielä käymään elämäni ensimmäisillä Tupperware kutsuilla (iik nyt musta on oikeesti tullut mamma). Oli sitten jos jonkin näköistä vekotinta ja vempainta. Eevin onneksi kutsuilla oli vielä kaksi muutakin pikkuista ja neiti sai vielä lisää leikkiseuraa. Voitte kuvitella kuka nukahti samantien kun auto lähti liikkeelle.

Illalla oli ihana päästä kotiin. J oli ollut oikein reipas ja hoitanut kotona kynttilöitä myöten kaikki kuntoon. Musta on kyllä tullut varsinainen kotihiiri. Tuottaa niin suurta mielihyvää illalla rojahtaa sohvalle. 

Tänään pääsin kampaajalle hemmoteltavaksi. Mun kampaaja (ja ystävä) osaa kyllä viimesenpäälle hommansa. Aina saa lähteä tyytyväisenä, eikä tämäkään päivä ollut poikkeus. Helppo luottaa ammattilaiseen, joka tietää mistä tykkäät ja kuinka juuri sun hius käyttäytyy.  Mullakin on tosi paksut ja pörröiset hiukset. Lisäksi niissä on punapigmenttiä ja satun tykkäämään kylmistä sävyistä, joten mun tukka ei välttämättä ole mikään helpoin työstettävä. 

Virkistävää on myös päästä höpöttelemään ihan rauhassa ilman lapsia. Sitä keskittyy kuuntelemaan toista ihan eri tavalla kun ei ole ketään muuta johon keskittyä. Sainkin tältä kampaaja käynniltä nätin tukan lisäksi ihan hirveästi innostusta toteuttaa mun haaveita. Tälläiset ystävät on aivan mahtavia, jaksavat tsempata ja kannustaa eteenpäin<3 

Jatkan vielä seuraavassa postauksessa tulevan kevään ja kesän fiilistelyjä himotuimmat jutussa. Tämän jälkeen keskitytään nauttimaan jäljellä olevista talvikuukausista. Onhan tämä meidän Suomikin nyt kauneimmillaan!

-Heidi