Miksi Mami Bloggaa?
Mistähän sitä pitäisi alottaa.. Varmaankin siitä minkä takia lähdin tätä tekemään. Tärkeimpänä syynä taidan olla ihan minä itse. Viimeinen vuosi on ollut niin täynnä muutoksia, että on aika päästä vähän miettimään mitä oikein tapahtui. Ehkä näin kirjottamalla saa purettua kaiken ulos. En todellakaan ole mikään kirjottaja ja näihin ensimmäisiinkin lauseisiin mahtuu varmasti monen monta kirjotusvirhettä mutta eikös sisältö ratkaise?
Meidän elämä ei varmasti monen muun vauvaperheen arjesta eroa mutta luulen ettei blogeja ihan arkisesta elämästä voi olla liikaa. Itse kulutin äippälomani ensimmäiset päivät maha pystyssä selaten kaikkea mahdollista raskauteen ja vauvoihin liittyvää. Enkä usko olleeni ensimmäinen tai viimeinen äiti joka googlettelee epätoivoisesti hepatoosin oireita tai selaa vauva.fi keskusteluja raskauskiloista, vaikka vannoin ettei musta ikinä sellaista tule. Sanoin myös etten muutu, mutta kyllä siinä jotain sisällä liikahtaa kun pungertaa ulos nelikiloisen pötkylän joka on täysin riippuvainen susta. Siinä vaan maailma muuttuu. Joten ehkä tässä on jollekkin tulevalle äidille luettavaa, kun ne raskauden viimeset viikot on todellakin pitkiä…Tai sitten jollekkin joka on samassa tilanteessa tai vasta haaveilee lapsista. Tai ihan kenelle tahansa, jota kiinnostaa seurata meidän elämää.:)
Tiivistetysti. Mä tulin raskaaksi ja muutin miehen perässä kaupungista maalle. Mun ystävät ei uskoneet kun kerroin, että jätän mun ihanan ydinkeskustan yksiöni ja muutan toiseen kaupunkiin. Koska mä en vaan oo sellanen? Enhän mä itekkään tienny millanen mä oon. Mutta niin mä tein. Kuljin vuoden kahden kaupungin väliä. Vauvan ja kahden koiran kanssa se olis saattanu olla hankalaa.. Täällä sitä ollaan hengissä edelleen. Pakko mun on myöntää että ikävöin kaupungissa asumista. Pikasia kahveja ja lounaita. Tavallaan tosi huoletonta elämää ja sitä, että on vastuussa vaan itselleen.Menin ja tulin miten halusin. Kävin koulussa ja olin yöt töissä. Elin jatkuvasti hetkessä enkä miettinyt muutamaa päivää pidemmälle. Vaikee sanoa olinko oikeesti onnellinen. Nyt mulla on kuitenkin se, mistä oon aina haaveillu. Oma perhe. Mies, maailman ihanin tytär ja kaks koiraa. Haaveillaan yhdessä meidän uudesta talosta. Tuntuu että elämä on tässä ja nyt.
Nämä ihanat valokuvat on toteuttanut Heliaphotography<3
-Heidi