Vietettiin eilen koko päivä tampereella. Ekaks äiti tytär laatuaikaa kahdessa sukupolvessa ja vielä ilta mun ihanien ystävien kanssa. Shoppailtiin ja käytiin leikkimässä Leos leikkimaassa. Eevi rakastaa pomppimista, joten hypittiin vähän trampalla ja uitiin pallomeressä. Loppuaika ihmeteltiin kaikkia ihania värejä ja muiden lasten touhuja. En tajunnut, että perheet ovat vielä lomalla ja paikka olikin aivan täys. Sai varoa ettei Eevi jää isompien jalkoihin.

Lopuksi käytiin mummin kanssa Baby Stylessa tilaamassa meille turvaistuin. Meillä oli tietty malli mikä haluttiin, koska siihen sopii sama jalusta kun meidän nykyiseen turvakaukaloon. Halusin tietysti tietyn värisen, joten istuin lähti tehtaalle tilaukseen ja saapuu vasta muutaman viikon kuluttua. Näihin isoihin ostoksiin kuluu vaan niin paljon rahaa että haluan niiden miellyttävän silmääkin.

Vihdoin kun kaikki ostokset oli saatu tehtyä päästiin istumaan iltaa ystävien kanssa. Siinä sitten höpötellessä menikin nopeasti aika ja tajusin ettei Eevi ollut nukkunut koko päivänä kun pieniä pätkiä autossa. Äkkiä kotiin. Neiti nukahti autoon samantien. Kotona sai sitten herätellä.. Puuro naamaan ja takaisin nukkumaan. Siitä sitten vedettiinkin sikeitä aamu yhdeksään saakka. Eikä herätty koko yönä!

Meillä on alusta asti nukuttu hyvin. Heti sairaalasta tultua neiti on ajoittanut pisimmän unisyklin yölle. Ekat kolme kuukautta heräiltiin noin kaksi kertaa yössä. Tämä oli tooooosi iso helpotus, koska eniten jännitin omaa jaksamistani väsyneenä. Olin varautunut siihen, että olen jatkuvasti väsynyt eikä se todellisuus ollutkaan sitä. Oltiin kumpikin vähän ihmeissään. Muutun nimittäin itse väsyneenä tositosi kiukkuiseksi. Kauneusunia pitäisi saada vähintään se kahdeksan tuntia yössä että meikäläinen jaksaa hymyillä aamusta iltaan,

No, taisin kuitenkin huokaista helpotuksesta vähän liian aikasin. Neljän kuukauden kohdalla alkoivat hulinat. Laitoin parhaimmillaan tuttia suuhun yli 20 kertaa yössä. Yhtä tuttirumbaa joka yö. Tätä jatku muutaman viikon ja alettiin olemaan kumpikin ihan ruumiita. Ostin Eeville Love to swaddle up-kapalopussin, joka vähän helpotti käsien ja jalkojn heilumista, mutta yhä vaan sai nousta laittamassa tuttia suuhun. Viimesenä keinona alettiin sitten vierottaan yö tutista. Ja se kannatti.

Hulinoiden vähän helpottaessa lipsuimme ja Eevi sai tutin nukkumaan mennessä. Yöllä sitä ei kuitenkaan enään annettu. Päiväunille ja autoon tutin sai myös. Meillä tämä toimi ja tuttirumba helpotti. Reilu puolivuotiaana aloitimme unikoulun. Ihan perinteisellä huudatuksella (olen nyt varmasti huonoin äiti ikinä). Meidän neidillä on niin kova tempperamentti etteivät muut keinot tepsineet. Eka yö oli kamala. Toivotettiin hyvää yötä eikä menty katsomaan pikkuista koko yönä vaikka hän huusi. Itkuhan siinä meinaa itselläkin tulla kun kuuntelee toisen itkua. Hoin vaan mielessäni ”pitää pysyä johdonmukaisena”. Toisena iltana huudettiin enään vähän ja kolmantena nukuttiin koko yö. Oli kyllä voittajafiilis.

Välillä on öitä kun Eevi heräilee. Höpöttelee ja jumppailee sängyssään. Jätämme tämän huomiotta ja jossain kohtaa hän väsyy ja jatkaa uniaan. Unikapalostakin on luovuttu. Käsien ollessa vapaana pikkuinen saa itse laitettua tutin takaisin suuhun (auttaa kun tutti on tuttinauhassa). Ja on tää vaan niin luksusta kun muistelee sitä väsymyksen määrää pari kuukautta sitten. Kaikki voivat paremmin virkeinä! ps.kilotkin tippuu kun kroppa ehtii levätä

Aurinkoista päivää<3

-Heidi