Mä en ymmärrä miten tämä voi olla mahdollista, mutta mulla on viime aikoina ollut ihan jatkuva kiire. En ensimmäisenä yhdistäisi kiirettä ja kotiäitiä samaan lauseeseen, mutta pari viime viikkoa on ollut aika aikatauluttamista. Kun katson meidän yhteistä kalenteria viime kuukaudelta, se on aivan täynnä tekstiä. Meillä ei ole ollut lähes yhtään yhteistä aikaa, vaan kumpikin on huidellut omissa menoissaan. Eilenkin vaihdettiin keskellä yötä päivän kuulumisia sängyssä. Tuntuu, että on ihan ikävä toista, vaikka saman katon alla asutaankin. Sainkin ihanan viestin ja tänään jää reenit väliin ja vietetään aikaa vaan perheen kesken. Itse tehtyä pitsaa ja koko viikon rästiin jääneet ohjelmat! Luksusta<3

Mun äiti on joskus sanonut mulle, että luon itse itselleni kiireen. Ja totta se on. Olen kuitenkin kotiäiti, eikä mun pakollisiin ”tehtäviin” kuulu muuta kun meidän tyttären hoito. Tähän päälle tulee kuitenkin kodinhoito (vie yllättävän paljon aikaa) ja ystävät (pakko löytää aikaa). Näistä asioista mun elämä muodostu pitkään ja kaikki pysy hallinnassa. Kunnes.. Aloitin tämän kriiseilyn itseni kanssa ja aloin etsimään ”vähän” omia juttuja. Haukkasin liian ison palan kerralla ja nyt on suoraan sanottuna liian monta rautaa tulessa. Eikä mun aika ja energia riitä satsaamaan kaikkeen. En pysty panostamaan mihinkään täysillä kun ajatukset harhailevat jo seuraavassa asiassa. Tässä esimerkki päivä tältä viikolta: 

• Herätys, leikkimistä, pukemista, koirien ulkoilutusta, Eevin syöttämistä.

• Pika jumppa.

• Eevin kanssa lenkki ulkona ja nukkumaan.

• Oma aamupala, siinä sivussa laskujen maksamista ja kelaan jonottamista.

• Jotain Somaa juttujen väkertämistä, kuvien muokkaamista, blogin kirjoittamista, instagrammin päivittämistä, tappelua ompelukoneen kanssa.

• Itsensä tällääminen.

• Tavaroiden pakkaaminen, pyykkien laitto, Eevin ruoan laitto. 

• Kaasu pohjassa Ideaparkkiin, ystävän pika briiffaus Eevin hoidosta, työhaastattelu.

•Prismaan hakemaan mummia ja ostoksia, siinä samalla Eevi mummille.

• Keskustaan pika kahville toisen ystävän kanssa.

•Takaisin mummille moikkaamaan vaaria ja hakemaan Eevi. 

• Mummi kampaajalle.

• Eevin kanssa kauppaan ja toisen ystävän luokse tekemään ruokaa.

• Kotiutuminen noin klo 22.

• Iltatoimet, jotka vaihtui yötoimiksi. 

• Kuoleman väsynyt äiti. 

Aivan liikaa kaikkea. En halua tehdä enään yhdestäkään päivästä tällaista. Aion ottaa tänä viikonloppuna aikalisän ja miettiä mitä o i k e a s t i haluan tehdä, ja mitkä ovat päähänpistoja. Olen niin kova innostumaan uusista asioista, etten välttämättä mieti asiaa tarpeeksi ja jaksa viedä niitä loppuun saakka. Tällä nykyisellä taktiikalla ajan itseni loppuun ja kerään vaan ahdistusta. Nyt tyhjennetään pää, otetaan takapakkia ja keskitytään vaan olennaiseen. Ja tänään(kin) se on perhe<3 

Ihanaa viikonloppua peipet.

-Heidi