Oi, nuoruuteni Ultra Bra!

Kuin varkain tuli ilta, jolloin kirjahyllyä tonkiessa käteen tarttui Ultra Bran vanhat levyt.

Oi, vimmattuna päälle karkaava nostalgiahuuma.
Kuin sata hevosta pölisevällä tantereella.

Oi, lapsiparat.
Ja rakas Herra Pippurini, förlåt så jättemycket!

Jatkossa lupaan antaa teidän poistua töihinne ja kouluihinne, minne ikinä.
Ennen kuin laitan volyymit kaakkoon.
Ja laulan mukana.

”Kalifornian ruosteiset kukkulat, ja San Franciscon ne…”

Ultra Bra oli jotenkin niin omintakeisen omaa aikaansa, etten olisi uskonut sen uppoavan enää koskaan myöhemmin. Kaikkien näiden pitkien aikojen jälkeen.
Mutta voi kyllä! Menin edelleenkin aivan sekaisin. Ja muistin vielä sanatkin ulkoa.

”Hei, hei, kuule Suomi
jos me tullaan junalla
jos me tullaan junan kyydissä
johonkin Suomeen
niin oletko sinä Suomi
sellainen iloinen maa
jossa on paikkoja
ja kolmostuoppeja?”

UB:n musiikki ei yllättäen ole vanhentunut päivääkään. Vuonna -99 ilmestynyt Kaliforniakin on kuin se olisi juuri eilen tehty. Jokainen stemma on paikallaan ja sovitukset ovat edelleen ihan äärimmilleen viilatun tyylikkäitä. Tekisi mieli paukuttaa käsiä Kerkko Koskiselle. Hän on kultasormi!

 Myös sanoitukset osuvat aina vain ja tuntuvat pääosin jopa tuoreilta. Joidenkin laulujen merkityksiä on aika viilannut. Ja jotkut niistä muistuttavat sellaisesta, mikä oli jo melkein unohtunut. Erityisesti kappale ’Kun vaihtuu vuosituhat’ kertoo palan siitä, mikä oli hetken suurta ja pelottavaa – ja nyt ei tunnu yhtään miltään. Muistikuvistani nousee vuoden 1999 viimeinen päivä. Istun sohvalla ja seuraan suoraa tv-lähetystä Australiasta, jossa vuosi on juuri vaihtunut ensimmäisten joukossa. Suuri legginseihin pukeutunut nainen nostaa pankkiautomaatilta rahaa. Lauma toimittajia ja tv-kameroita seuraa hengitystään pidätellen. Vieläkö raharakkine ja kortti toimivat, uudella vuosituhannellakin? Kyllä, toimii! Nainen kohottaa kädet ilmaan voiton merkiksi.

Koetin etsiä teille tubesta UB:n videoita muistin virkistykseksi. Äsh. Ne olivat kelvottoman huonolaatuisia. Ei maksa vaivaa.
Tässä nyt siis kaikkien aikojen Ultra Bra suosikkini ilman sanoja (mutta nehän soivat päässä).
Helsinki-Vantaa, olkaa hyvät. Istukaa, kuunnelkaa ja nauttikaa.

Hyvä musiikki, parempi mieli.
-Pernilla-