Kaipuu

Antibes

Eilen lähdin töiden jälkeen lenkille. Ulkona oli hyytävä viima. Puin toppahousut, -takin ja kenkiin piikkipohjat. Kaksi kaulaliinaa. Toinen takin alle, toinen päälle. Kahdet hanskat. Toiset alle, toiset päälle. Vedin päällimmäisen kaulaliinan kasvojen eteen ja astuin ylväänä ulos. Tunsin olevani niin suomalainen. ”Oih!” huokaisin ihan.

Sitten ajattelin, että ehkä pieni ja tymäkkä pakkasjakso tekisikin nyt terää täällä kurjassa pohjolassa. Sillä eihän mikään yhdistä Suomen kansaa paremmin kuin -30 asteen lukema ulkomittarissa. Siinä unohtuisi hallituksen tai opposition parjaaminen, ihan kuinka vain. Sillä tottahan Juha ja Timokin palelee. Ja Alexander. Olisi niin herttaista jakaa Facebookissa yhteisiä kokemuksia hyytyneistä akuista ja runsaista vaatekerroista. Laittaa ehkä kuva alastomasta miehestä hyisessä pihakeinussa ja kirjoittaa kuvatekstiksi: ”Meanwhile in Finland”.

Grasse

Nice

Vaan jossain kuulkaa on nytkin kesä. Keskipäivän säteet heijastuvat siniseen mereen. Talojen vaaleat kiviseinät sulkevat sisälleen siestaa viettävät kotirouvat. Petankkimiehet tupruttelevat varjossa ja ilmassa tuoksuu suola.

Tunnustelen sanoja suussani. Cote d’Azur. Juan les Pins. Copacabana. Kuuba. Havanna. Kuuletko, kuinka niistä hehkuu lämpö?

Oi, kaipuu.

-Pernilla-

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *