Mamma Pippuri

11.3.2016 pernilla pippuri

Perjantaileffa: Sideways

Kas! Telkkarista tulee tänään Sideways.
Se on leffa, jonka olemme olleet aikeissa vuokrata – hmm, joulusta saakka. Nyt sen voikin katsella tv:stä, joten tässä se taas nähdään, ettei kannata hätäillä tekemistensä suhteen.

Sideways on draamakomedia kahdesta ikääntyvästä pojanviikarista, jotka viettävät pitkiä polttareita Kalifornian viinitiloja kierrellen. Miles on epävarma ja masentunut englanninopettaja, joka haaveilee kirjailijan urasta. Jack on B-luokan näyttelijä, elähtänyt elostelija ja tarinan sulhanen. Hän tavoittelee vihoviimeistä vipinää ennen hääkellojen kumahtelua.

Sideways on kerännyt ehdokkuuksia, kehuja ja pystejä. Se on kuulemma inhimillinen, yllättävä, hersyvä ja herttainen. Ja Miles sekä Jack ovat keski-ikäisessä tavallisuudessaan ihan kertakaikkisen rakastettavia.

Elokuva on myös kertomus intohimoisesta viiniharrastuksesta. Ja nyt tullaankin tarinan mielenkiintoisimpaan kohtaan: Sidewaysin vaikutus viinin myyntiin on ollut koko lailla räjäyttävä. Miles, tuo masentunut, ruma ukkeli, kehuu leffassa Pinot Noir –viinit maasta taivaisiin. Katsojat ottivat tämän tosissaan ja elokuvan ilmestymisvuonna Alko myi Pinot Noir –viinejä 51% enemmän kuin edellisenä vuonna. Siis jopas jotakin! Vaikuttavaa.

Sanomattakin selvää, että Sideways vaatii siis seurakseen lasin viiniä. Aion uhallanikin juoda Gemstonea, vaikka se onkin Petit Verdot. Tämä lempeä, tumma viini kun ei ole vielä päästänyt otteestaan. Jään kuitenkin mielenkiinnolla odottamaan, miten Miles perustelee vannoutuneen Pinot Noir -kantansa.

Auvoisaa perjantaita, ystävät! Ottakaa joku kainaloonne!
-Pernilla-

Sideways (2004) MTV3 klo 22:45

Ohjaus: Alexander Payne
Pääosissa: Paul Giamatti, Thomas Haden Church, Virginia Madsen ja Sandra Oh
Lähteet: www.film-o-holic.com ja wikipedia

Avainsanat: elokuvat

Kulttuuri Leffat ja sarjat Suosittelen Höpsöä

9.3.2016 pernilla pippuri

Aurinkokissan vuosi

Sain juuri päätökseen Merete Mazzarellan uusimman: Aurinkokissan vuosi.
Sain päätökseen. Kuulostaapa verrattain tuskalliselta. Ei ollut todellakaan, tuskallista. Kirja hupeni leppoisaan, kuin parin tunnin puhelu ystävän kanssa. Tai ehkä äidin kanssa. Merete Mazzarella on aikuinen nainen ja se tuo hänen juttuihinsa sen lempeän armollisuuden, jota kolmikymppisellä ystävällä ei yleensä vielä ole.

Hommasin Aurinkokissan äänikirjana. Kuuntelin ruokaa laittaessa. Kuuntelin pyykkiä ripustaessa. Kuuntelin hampaita pestessä. Kuuntelin siivotessa. Kuuntelin lenkillä.
Istuin sohvalle kuuntelemaan. Kuuntelin, kunnes loppui. Ja olisin kuunnellut lisääkin.
(Herra Pippuri ja lapsetkin kuunteli, sillä käytin kaiutinta. Terroristi.)

Mazzarella (miten jollakulla voikaan olla niin kaunis nimi!) kirjoittaa vuodestaan juuri ennen 70-vuotissyntymäpäiviään. Hän kertoo ihan tavallisia juttuja elämästä ja maailmasta. Kokemaansa, lukemaansa ja kuulemaansa. Sellaisista päivistä ja tällaisista päivistä. Tuollaisista ajatuksista ja semmoisista peloista. Mazzarella kertoo siitä, mikä on totta ja aitoa. Se vetoaa ja kietoo paulaansa.

Mazzarella sanoo itse lukevansa vaihtaaksensa näkökulmaa. Se on hyvä syy. Meille muillekin.

Kahdesta asiasta suorittaisin kuitenkin nyt kaiken tämän ilon keskellä pientä narinaa.
Ensimmäinen on se, että Mazzarella kertoo kirjassa juttuja, jotka on jo kerrottu aiemmissa kirjoissaan. Hän kyllä puolustelee tätä yhdessä kohtaa toteamalla asian olevan tärkeä. Mutta ei se nyt vaan oikein sovi. Koska kunnioitan Mazzarellaa, päätän, että toistelu olkoon kustannustoimittajan syy. Tarkkuutta nyt! Itsekin kyllä jankkaan ja toistelen. Mutta teen sen ilmaiseksi.

Toinen asia on se, että ruotsalaiset olivat jälleen osanneet tehdä kirjaan kauniimman kannen. Ja siis katsokaa nyt, kuinka kauniin kerta kaikkiaan! Aina he osaavatkin kaiken niin taitavasti.
Ymmärrän kuitenkin suomalaisen ajatuksen laittaa kanteen aurinkokissan kuvan. Kun sehän on kirjan nimi. Selvä pyy.

Olen muuten löytänyt jälleen Suklaalehti-keksit! Ei niin, ettäkö olisivat olleet hukassa. Vain unohduksissa.
Ne ovat jotain likimain yhtä ihanaa kuin Merete Mazzarella ja hänen kaunis nimensä.

-Pernilla-

Avainsanat: kirjat

Kulttuuri Kirjat Suosittelen Syvällistä