On kolme nimeä: Aila Meriluoto, Merete Mazzarella ja Märta Tikkanen. 
Kolme suomalaista naista, jotka kerta toisensa jälkeen uhkarohkeasti avaavat koko elämänsä ja ajatustensa täyteyden lukijoidensa iloksi, eduksi ja turvaksi. Uhkarohkeasti siksi, että sille, joka antaa itsestään, löytyy aina uskollisia vihaajia. Iloksi, eduksi ja turvaksi siksi, että avoimuus on aina täydellinen mahdollisuus.

Märta Tikkasen Kaksi – Kohtauksia eräästä taiteilija-avioliitosta on röntgenkuva Märta ja Henrik Tikkasen vimmatusta yhteiselosta. Se kertoo kahden taiteilijan liitosta kaiken.
Kaiken.

Henrik on mies, joka ei milloinkaan ohita näyteikkunaa vilkaisematta peilikuvaansa. Hän on arvostettu, lahjakas, alkoholisti ja epävarmalla tavalla täynnä itseään. 
Märta on luomisen pakossa elävä neljän lapsen äiti. Hän tekee päivätöitä, hoitaa kuusihenkisen perheen arjen ja kirjoittaa öisin. 

Tikkasten liitto alkaa tulisesta salasuhteesta ja jatkuu vuosikymmeniä, aina Henrikin kuolemaan saakka. Heillä on samanaikaisesti syvä yhteys ja valtava irrallisuus. Se, mikä voisi olla täydellistä, pirstoutuu milloin tahansa Henrikin juomisen ja itsekkyyden alle. Märta kirjoittaa tuskansa jopa kirjaksi (Vuosisadan rakkaustarina). Jotta Henrik ymmärtäisi. Jotta asia nousisi esille. Jotta siitä voisi vihdoin puhua. 

Mutta ei. Kaikki jatkuu ennallaan. 
Loppuun saakka.

Kaksi on pakahduttava lukukokemus. Tottahan se onkin, sillä se kertoo oikeasta elämästä. Tikkasilla on kaikki: ehjä ydinperhe, menestys, maine, suhteet, sinnikkyys, lapset, koti, työ, ystävät, rakkaus, intohimo, sairas lapsi, toinen sairas lapsi, alkoholismi, oireilevia lapsia, itsekkyys, vaikeneminen – ja lopuksi, kuolemansairas perheenisä. 
Märta Tikkanen kuvaa kaiken tämän valtavan taidokkaasti. Hän osaa kertoa ytimen, mainitsematta sitä. 

Kirja on myös mielenkiintoinen ajankuvaus 70-luvun arjesta ja perhe-elämästä. Toista oli elämä tuolloin, toden totta. Se avaa eteemme ajan taiteilijayhteisön sekä erityisesti Märta Tikkasen ponnistelut naisasian eteen. Raadollisesti käy ilmi se totuus, että valitettavan usein feminismin ainoa lopputulema on miesten pelko naisia kohtaan.

Mutta tiedättekö? Kaksi ja Märta Tikkanen todistavat jälleen sen, mitä uumoilen: kaiken se kestää, kunhan rakkautta riittää.
Vuonna 2014 Tikkanen totesi Helsingin Sanomien haastattelussa Henrikistä mitä kauneimmin: 
”Hän oli elämäni suurin rakkaus. Helppoa elämää en ole koskaan pyytänyt.”

Tuo haastattelu löytyy onneksemme vielä täältä. Kirjan lisäksi suosittelen sitäkin aivan taputusten ja hyppelyiden saattelemana.

-Pernilla-