Ravintolasuositus: Il Birrificio

Hän, joka Helsingissä nälkäisenä vaeltaa ja herttaista ruokapaikkaa itsellensä kaipaa, suunnatkoon askeleensa Fredrikinkadun Il Birrificioon.

Birri on oluttupa. Todellakin. Ei kalskahda hyvälle. Verkkokalvoilleni piirtyy oitis kuva suuririntaisesta Gretasta mojauttamassa litran kokoisen, vaahtopäisen tuopin pöytääni.

Noh, mielikuva on väärä. Birrin oluttupamaisuus on enempikin New Yorkilaista tyylisuuntaa. Ja mainittakoon, että viiniäkin tuvasta saa.

Näin me Birrissä vierailimme:

Sisään astuessa huomaamme heti täydellisen punavalkoruudullisen lattian. Huokailemme sen äärellä ja otamme kuvia lattiasta. Kyllä, niin me teemme. Otamme kuvia lattiasta.
Sitten hämmästymme 500 litraisia käymistankkeja. Vau, täällä ollaan tosissaan. Yksi meistä tietää kertoa, että paikalla valmistetaan myös omaa makkaraa. Tupa on täynnä ja ilmassa on korviahuumaava puheensorina. Hyväntuulisia ihmisiä perjantai-illan vietossa. Meillekin tulee hyvä mieli. ”Kiva tunnelma”, toteamme vakuuttuneina.

Ystävällinen tarjoilija opastaa käytännön: lista lukee seinällä tiskin yllä, tutkailkaamme sitä, tilatkaamme ja maksakaamme annoksemme. Sitten voimme suunnata meille varattuun pöytään.

Olemme saapuneet vähän myöhässä ja keittiö ottaa juuri vastaan viimeisiä tilauksia. Lista on kirjoitettu ainoastaan englanniksi ja yllättäen me olemmekin pulassa. Voihkimme ja osoittelemme etusormilla ruoka-annoksia. Siis niiden englanninkielisiä nimiä. Yhtäkkiä en tiedä, mitä ovat squid ink tai fennel. Oi, mikä juntti. Ei kehtaa kysyä. Kysyn kuitenkin. Hän ei kuule kysymystä, enkä minä vastausta. Jono kasvaa selän takana. Tilataan umpimähkään, maksetaan ja siirrytään äkkiä pois tieltä.

Huoh.

Pöydässä naurattaa. Koitetaan muistella, mitä tilattiin ja mietitään, mitä tilattiin. Sitten rauhoitutaan ja muututaan osaksi puheensorinaa.

Annoksemme tuo tarjoilija, joka puhuu ainoastaan englantia. Hän kyselee, kuka tilasi mitäkin. Me emme tiedä / muista. Sekoillaan ja siirrellään lautasia henkilöltä toiselle. Ja sitten taas naureskellaan. Hyvin menee.

Ja sitten syödään.
Ei moittimista.
Jokaisessa annoksessa on joku jännä pieni twisti. Mikään ei ole tavanomaista. Kovin ilahduttavaa.

Ja sitten kahvi. Tämä paikka on erikoistunut myös kahveihin. Tarjoilija tuo minulle latten pöytään ja se on parhain, jonka olen milloinkaan juonut. Ja minä olen juonut. Silkkaa iloa!

Kun olemme syöneet, emme malta olla sivusilmällä ihailematta naapuripöytiin kannettavia annoksia. Tekisi mieli kysyä, saako kuvata? ehkä jopa maistaa?

Myöhemmin kuulin, että Birrissä on myös lautapelejä. Kunpa olisimme tienneet.

Mutta ystävät, on jälleen perjantai! Olé!
-Pernilla-

Il Birrificio
Fredrikinkatu 22, Helsinki