Veriappelsiinien ja lumiukkojen satokausi

Elämme niitä päiviä, jolloin joka talon pihalla könöttää lumiukko. Ehkä jopa Muumipeikko, Frozenin Olaf tai valtava luminen hevonen.

Omat nassikat eivät aio jäädä naapureiden varjoon. He ovat kyhänneet suuren lumikylän, jossa on kauppa ja jokaisella oma koti.

Yön tunteina, kun katuvalot ovat sammuneet, heijastuu pilviin kaukainen oranssi kajo. Talojen asukkaat vetelevät hirsiä utuisissa vuoteissaan, mutta jos joku valvoisi, näkisi hän, että lumiset ukot seisovat pihalla ja tuijottavat eteensä mustilla hiilisilmillään. Niiltä ei jää huomaamatta kettu eikä rotta, saatikka viheliäinen jänis.

Jos jänis yrittäisi haukata porkkanaklyyvarista, säikähtäisi se hiilistä tuijotusta ja pakenisi metsien uumeniin. Ei palaisi ehkä enää milloinkaan. Ei kesälläkään – syömään vastaistutettuja, hintavia jalavantaimia.

Näin toivon.

Mutta huomasittehan jo, että nyt on veriappelsiinin satokausi? Kuinka meheviä ja makeita ne ovatkaan! Ja ah niin kuvauksellisia.

Luin, että veriappelsiinit ovat pullollaan lykopeenia, joka vahvistaa valtimoiden sisäseinämiä. Sopii! Hedelmälihan punainen väri muodostuu myös antosyaniini-nimisestä aineesta, joka sekin toimii antioksidanttina. Ihan harmittaa, että satokausi loppuu jo maaliskuun alussa.

Käykäähän ystävät kauppaan noutamaan tätä etelän eliksiiriä!

-Pernilla-